Joskus liikunta vie mennessään ja ainakin itse nautin liikunnan tuomasta fiiliksestä ja hyvästä olosta sekä treenaamisesta ylipäänsä niin paljon, että joskus lepo saattaa unohtua. On ollut aikoja, jolloin olen tajunnut treenanneeni kahdeksan päivää putkeen ilman ainuttakaan lepopäivää. Voitte uskoa, että tuollaisessa putkessa sen kyllä lopulta huomaa sekä tuntee myös kropassa. Joskus hyvä flow treenirintamalla vain sattuu viemään mennessään. Mä oon joskus jopa aidosti kammoksunut kevyempiä treeniviikkoja siinä mielessä, että olen ajatellut kaiken tekemäni työn valuvan hukkaan ja siksi en ole aina uskaltanut levätä, kuten kropallani olisi ollut tarve.
Kehollamme on kuitenkin (onneksi) sellainen jännä ominaisuus, että se tuppaa ottamaan lepohetkensä vaikka väkisin, jos itse emme niitä sille tajua riittävästi antaa. Liika harrastelu ja ylenpalttinen reippaus treenirintamalla saattaa kostautua sairastumisena, sairastelukierteinä, loukkaantumisena tai ihan vain sillä ettei treeni yhtäkkiä enää luistakaan kuten aiemmin ja kehityskin tyssää. Siksi välillä onkin hyvä tarkastella omaa liikkumista ja treenaamista hieman kriittisemmin ja objektiivisemmin silmin ja miettiä, että palaudunko oikeasti riittävän hyvin siitä mitä teen ja palveeko harjoittelu/harrastelu omia tavoitteitani.
Kehollakin on omat rajansa, eikä treenaamisen ja liikunnan suhteen enempi ole aina parempi. Kun malttaa höllätä ja antaa kehon palautua riittävästi, saattaa huomata että treeni kulkee jopa paremmin. Sanonta, että kehitys tapahtuu levossa ei ole todellakaan väärässä. Toki se vaatii sen, että kroppaa ensin treenataan ja kuormitetaan, jotta tämä levossa kehittyminen olisi ensinnäkään mahdollista. Levännyt ja hyvin palautunut kroppa on valppaampi vastaanottamaan uusia ärsykkeitä ja hyvin huollettuna kroppa pelittää paremmin. Treenaamista ja harjoittelua jaksottamalla, oli kyse sitten hyvän olon liikunnasta tai tavoitteellisemmasta urheilusta, pidät kehostasi huolta ja annat sille mahdollisuuden palvella sinua kestävämmällä tavalla ja tarkoituksenmukaisesti.
Omien kehonsa rajojen tunnistaminen ja kuunteleminen vaatii, että suuntaat huomiotasi kropassasi vallitsemiin tuntemuksiin sekä edellä jo aiemmin mainitsemaani kriittisempää ja objektiivisempaa tarkastelua nimenomaan omaa harjoittelua ja palautumista kohtaan. Väsymys, voimien sekä ylipäänsä treenitehojen heikkeneminen, herkemmin hengästyminen niin treenatessa kuin vapaa-ajalla ja nukkumisvaikeudet kielivät jo kehon ylirasitustilasta, johon liika treeni suhteessa vähäiseen lepoon ja palautumiseen saattaa johtaa.
Miten sitten pitää huolta siitä, että et ajaudu liiallisen liikunnan ja harrastelun myötä ylirasitustilaan ja jotta lepoakin tulisi riittävästi?
- Jaksota harjoitteluasi ja suunnittele treenejäsi. Oli kyse sitten kestävyystreenistä tai voimailusta ja ihan perus salitreenistä, harjoittelun jaksottaminen auttaa kehon palautumisessa. Viikkojen sisällä huomio, että kovemmat treenit eivät osu peräkkäisille päiville ja esimerkiksi salilla eri kehonosia kuormitetaan eri päivinä. Pidemmällä aikavälillä pidä kevyempiä harjoitusviikkoja tai useamman päivän vapaapäiviä harjoittelusta.
- Merkkaa ylös lepopäivät. Ihan samalla tavalla kuin joku suunnittelee treeniviikkonsa, olisi hyvä suunnitella ja jaksottaa myös lepopäivät. Näin pidät huolta siitä, että et treenaa liikaa ja muistat myös lepopäivät hyvän treeniflown keskellä.
- Huolla kehoasi. Käy hierojalla, venyttele, alkulämmittele ja palauttele harjoituksen jälkeen. Nämä edesauttavat kropan toimintaa ja ennaltaehkäisevät vammojen syntyä.
- Nuku riittävästi. Nukkuminen ja lepo taitavat olla tämän vuoden hittejä ja näitä asioita painotetaan onneksi koko ajan enemmän. Nukkuessa lataudut ja palaudut. Uni on tärkeä asia kehon ja mielen palautumisen kannalta.
- Täydet lepopäivät ovat tärkeitä, mutta muista että lepo voi myös tarkoittaa kevyttä ja rauhallista kävelylenkkiä tai harrastelua/puuhastelua normaalista treenirepertuaaristasi poiketen.
