REISSUPÄIVÄKIRJA OSA1 – Ympäri Malesiaa

Ensimmäinen kuukausi reppureissua takana. Tällä hetkellä tätä postausta kirjoittelen Langkawi saarelta eli edelleen siis Malesiassa ollaan. Täytyy sanoa, että Malesia on ylittänyt odotuksemme! Ystävällisiä ihmisiä, kaunista luontoa, hyvää ruokaa, helppo matkustella ja muutenkin. Kai tämä pitää kokea, että ymmärtää. Seuraavaksi siis koostetta menneestä kuukaudesta, pahoittelen pitkää tekstiä, mutta onhan tämä kuukausi jo pitänyt sisällään kaikenlaista. Jaoin tekstiä väliotsikoilla ns. paikkojen mukaan ja lopusta löytyy kuluneen kuukauden budjettikooste. ;)

Reittikartta tähän mennessä (numero perässä on yövytyt yöt) :

Kuala Lumpur 3 – Mersing 1 – Pulau Tioman 5 – Kuantan 1 – Jerantut 1 – Kuala Tahan (Taman Negara) 2 – Jerantut 1 – Kuala Lumpur 6 – (Pulau) Penang 7 – Pulau Langawi

Reissunpäälle lähdettiin siis keskiviikkona 30.10 Helsinki-Vantaan lentokentältä, jossa koneen teknisen vian vuoksi lähtö viivästyi lopulta 5h ja tämän vuoksi missattiin jatkoyhteys Dohasta Kuala Lumpuriin, mutta onneksi meille järjestettiin paikat toiselta lennolta. Lopulta määränpäähän Malesiaan ja reissumme ensimmäiselle etapille Kuala Lumpuriin saavuimme 8h myöhemmin kuin piti, väsymys oli suurempi kuin ärsytys, koska aikaahan meillä oli. Korvauksia meille maksettiin kuitenkin lopulta 600e per nuppi EU direktiivien ja minkä lie nojalla, joten aikamoinen Jackpot ja hyvä lisäys reissubudjettiin siis.

KUALA LUMPUR – PILVENPIIRTÄJIÄ JA MAISTUVAA KATURUOKAA

Kuala Lumpurissa vietimme lopulta yhteensä 9 yötä: 3 heti reissun alussa ja myöhemmin 6 lisää muuttuneiden suunnitelmien vuoksi. Noina päivinä sai kyllä hyvän kosketuksen suurkaupungin elämään ja vaikka monenlaisia mielipiteitä KL:sta kuulee, niin omasta mielestämme ihan mukava ja näkemisen sekä kokemisen arvoinen kaupunki. Katukeittiöt tarjosivat parasta antia ja paikallisia makuja erittäin halpaan hintaan ja pilvenpiirtäjät lumosivat ainakin tämän suomitytön. Myös luksusmajoitusta löytyi edukkaaseen hintaan, kun viitsi hieman nettiä selailla. Päästiin mm. kokemaan kattouima-allas ja ihailemaan maisemia 48. kerroksesta ja nauttimaan 50neliön huoneistosta buffetaamupaloineen ja meikäläinen pääsi treenaamaankin kunnolla. Maksulliset nähtävyydet jätimme paremmille turisteille ja tyydyimme kiertelemään ja ihmettelemään kaupunkia jalkasin. Toki Petronas Towerit eli kaksoistornit, KLCC Suria kauppakeskus, China Town ja yksi isompi puistoalue Perdana Botanical Gardens tuli nähtyä ja koettua.

BUSSEILLA LIIKKUMINEN ON KÄTEVÄÄ JA HALPAA (JOS EI OLE KIIRE)

Kuala Lumpurista jatkoimme matkaa bussilla Mersingiin. Voin kertoa, että ensikertalaiselle Kuala Lumpurin jättiläismäinen Terminaali Bersepadu Selatan meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ihmisiä oli paljon eikä oikein selkeitä ohjeita missään. Yhteen jonoon sitten vaan ja peukut pystyssä että ois oikea jotta ehditään bussiin. No lopulta ehdittiin ja ihan hyvin! Tosiaan kannattaa varata riittävästi aikaa, jos ja kun on uudessa paikassa ja vielä matkustamisesta kyse. Malesiassa bussiliikenne on kattava ja toimii hyvin. Tai no hyvin silloin, jos ei niin justiinsa ole väliä mihin aikaan on perillä ja jos ei ole kiire. Matkustamisaika bussilla on järjestään ollut omalla kohdallamme ilmoitettua aikaa pidempi, pahimmillaan 1h 50min. Onneksi bussit ovat ilmastoituja ja oikeasti mukavia istua. Busseissa ei toki ole vessoja, eli pitää osata ennakoida, pysähdystaukoja on onneksi ollut joka matkalla.

PULAU TIOMAN – SAARIELÄMÄÄ JA LUONNONLÄHEISYYTTÄ

Tosiaan Kuala Lumpurista suuntasimme bussilla Mersingiin ja siitä seuraavana päivänä lautalla aamusta Tiomanin saarelle. Tässä vaiheessa siis oltiin Malesian itärannikolla. Monsuunikausi/sadekausi oli startannut, mutta otimme riskin kun halusimme nähdä tuon saaren, jota oli suositeltu eri nettisivustoilla Malesiaan reissaaville. Lauttamatka Mersingistä Pulau Tiomanille kesti 2h ja edestakainen lauttalippu kustansi 18e/hlö. Me yövyimme lopulta Tekekissä, eli saaren ns. pääkylässä, pienessä chaletissa, jossa meillä oli oma pieni koppihuone ja jaettu suihku/wc. Ensikosketus hieman alkeellisempiin olosuhteisiin, kun suihkusta tuli vain kylmää vettä, ötököitä oli sikana ja koppi “viileni” tuulettimella. Mutta kiva paikka ja kokemus silti ja majoituspaikka sellainen että voisi silti mennä uudestaankin. 5 yötä lopulta viihdyttiin Tiomanilla.

Ihmeteltiin paikkoja, kokeiltiin snorklaamista ja nähtiinkin erilaisia värikkäitä kaloja. Yhtenä päivänä vaellettiin kyläteitä ja mäkistä viidakkoreittiä n. 2,5h suojaisalle rannalle Monkey Beachille, jossa yksi apina meinas ryöstää meidän tavarat. Siinä jäi rannalla yksityisyydestä nauttiminen lyhyeen, kun alkoi kuumottamaan nuo viidakosta näkyville tulleet otukset. Askel viidakossa takaisin kylää kohti oli tämän kokemuksen jälkeen melko ripeä.. :D Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja varoitteluista huolimatta uskallettiin ajaa toiselle puolelle saarta Juaraan katsomaan paikkoja. Ihan syystä varoittelivat viidakon läpi kulkevasta tiestä, sillä olihan siinä 40-45 asteen nousuja, tie kapea ja liikennettä molempiin suuntiin joskin satunnaisesti. Kyllä kannattaa hallita skootterin käyttö ja hermot jos lähtee reittiä ajamaan. Hengissä mekin kuitenkin selvittiin ja perillä aukeni kauniit rannat ja hiljainen Juaran kylä. Tällä puolella saarta sattui tälle päivälle isompia aaltoja ja kun muita ei näkynyt, päätettiin kokeilla surffausta. Joskin lopulta huonolla menestyksellä ja molemmilla kipeitä palovammoja siellä sun täällä laudan hankausesta. Noh olipa ainakin kokemus, ensi kerralla joku sitten opettamaan.

Sadekauden takia saarella oli tähän aikaan vuodesta muutenki hiljaisempaa ja siksi myös moni ravintola kiinni. Nälässä ei kuitenkaan tarvinnut elää, mutta KL:iin verrattuna hintataso saarella oli huomattavasti korkeampi. Kuitenkin kaunis ja luonnonläheinen paikka tuo Tiomanin saari. Olisihan siellä voinut toki kauemminkin vain olla ja rentoutua, mutta meidän tuli aika liikkua.

TAMAN NEGARA – VIERAILU MAAILMAN VANHIMMASSA KANSALLISPUISTOSSA (parin pysähdyksen taktiikalla)

Tiomanin saarelta jatkettiin lautalla takaisin Mersingiin ja siitä heti saman päivän aikana iltabussilla Kuantanin kaupunkiin, jossa olimme yhden yön ja jatkoimme heti aamusta bussilla Jerantutin kaupunkiin. Pakollisia stoppeja ja yöpymisiä, joihin bussiyhteydet käytännössä pakottivat, koska Kuantanista Jerantutiin busseja menee vain 2 kertaa päivässä. Ei noissa kaupungeissa sinällään mitään vikaa ole, mutta eipä niissä oikein nähtävääkään meille ollut. Levähdyspaikkoja/läpikulkukapunkeja. Jerantutiin matkasimme siksi, että sieltä oli ainoa järkevä yhteys Taman Negaraan eli Malesian suurimpaan kansallispuistoon. Jerantutista kulki paikallisbussi kaksi kertaa päivässä klo 8 ja klo 15 Kuala Tahan kylään, josta pääsee itse kansallispuistoon. Toki vaihtoehtoja kulkemiseen kylään olisi ollut myös jokilautta sekä taksi, mutta nuo ovat huomattavasti kalliimpia, kun taas paikallisbussi maksoi 7RN per hlö eli n. 1,5e noin 1,5h matkasta.

Kuala Tahan on siis kylä, joka on paras (ja jopa ainoa) virallinen reitti Taman Negaran kansallispuistoon. Kylästä itse kansallispuistoon siirrytään jatkuvasti liikennöivien jokilauttojen avulla, jotka kuljettavat halukkaita milloin vain n. 80m leveän joen ylitse 1RN hintaan. Kansallispuistoa voi kierrellä ilman opasta tai maksaa paikallisen oppaan mukaan. Sen verran hintaa olisi tullut oppaalle ottaa tällein 2 henkilöä varten, että tyydyttiin kiertelemään merkittyjä reittejä kahdestaan jalkasin. Lähimmät polut oli tehty lankuista ja helppo kulkea, mutta kyllä sieltä seikkailun tuntua sai kun lähti vähän pidemmälle ja pääsi kulkemaan oikeita polkuja keskellä viidakkoa ja kuuntelemaan viidakon ääniä. Canopy walkway oli ehdottomasti puiston siistein juttu: 530m pitkä köysirata keskellä viidakkoa puiden latvoissa n. 40-50m korkeudessa. Kaikenlaisia elukoita siellä viidakon suojassa elää, mutta tiikerit, karhut ja villinorsut pysyi onneksi poissa näkyvistä ja sen sijaan pienemmät otukset kävi silloin tällöin näyttäytymässä ja rapsauttelemassa oksia lähellä: apinoita, oravia, viidakkolintuja, liskoja yms. Parina päivänä kierreltiin puistossa 2-4h kerrallaan ja muuten nautittiin rauhasta ja maukkaasta ruuasta, jota Kuala Tahanin pikku kylä tarjosi kävijöilleen.

Taman Negarasta meidän oli ajatus jatkaa takaisin itä rannikolle ja ylöspäin Perhentianin saarille, mutta sekä paikalliset että internet kertoivat sen olevan hieman riski kohde tähän aikaan vuodesta, joten muutettiin suunnitelmaa ja kun kerta keskellä Malesiaa oltiin niin palattiin ihmettelemään Kuala Lumpuriin suurkaupunkielämää bussikyydillä. Pieni välistoppi ja luksusmajoituksessa nauttimista, jolle taksikuskikin hieman naureskeli näin reppureissulla kun ollaan… Onneksi oli vähän paremmat puitteet, kun toiselle iski kunnon mahatauti, jonka vuoksi KL stoppi venähtikin muutamalla extrapävällä.

PENANG LUMOSI MONIPUOLISUUDELLAAN – VANHAA KAUPUNKIA JA RANTAELÄMÄÄ

Lopulta kuitenkin päästiin taas jatkamaan matkaa ja bussilla tie kulki seuraavaksi KL:sta Penangin Butterworth terminaaliin (3,5h matka), josta siirryimme 15min lautalla itse Penangin saarelle. George Town oli ensimmäisenä stoppipaikkana, joka siis on saaren pääkaupunki ja myös Unescon maailmanperintökohde. Kolmen päivän aikana kierreltiin katuja, ihmeteltiin katutaidetta, vanhan ja modernin rakennelman yhteensulautumista ja fiilisteltiin vähän pienemmän kaupungin elämää. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri. Pikkaisen eri meininki liikenteessä, ja vasemmanpuoleinen liikenne vielä lisäksi, mutta hyvin selvittiin kun menee vain rohkeasti muun liikenteen mukana. Käytiin ihan turisteina muiden mukana ihmettelemässä Penang Hilliä, jonne siis matkataan n. 6min vuoristojunalla ja lopulta ylhäältä n. 800m korkeudesta aukeaa huikeat näkymät Penangin saaren ja George Townin ylle. Tekemistäkin vuorella olisi huimapäille ollut erilaisten seikkailuaktiviteettien ja ratojen muodossa, mutta me budjettimatkaajina säästettiin ja tyydyttiin ihailemaan maisemia ja käveleskelemään vuorella omia polkujamme. Seuraavana päivänä kävimme katsastamassa Malesian suurimman Kek Lok Si – temppelin. Näyttävä ja värikäs temppeli, mutta todellakin turistipaikka, kun taksit toivat ja veivät ihmisiä suurin piirtein jonossa. Jätimme sentään toivomuspuuhun oman toiveemme pitkästä parisuhteesta. :D

Pidemmän kaupunkijakson jälkeen tuli taas fiilis, että rantaelämä voisi maistua, joten mitäs muutakaan kuin reput kantoon ja paikallisbussilla Penangin saaren pohjoisosiin Batu Ferringhiin, jossa on saaren suosituin ranta. Me majoituttiin heti rannan läheisyyteen aikalailla keskivaiheille Baba’s Guest Houseen, jossa oli aivan ihana omistajaperhe ja se tekikin majoituskokemuksesta ihanan, vaikka mitään mukavuuksia, muuta kuin ilmastointi, huoneessa ei ollut. Ranta oli hyvä, joskin vesiurheilu oli tällä rannalla pääosassa ja sitä kaupiteltiin vähän joka nurkalla, kuitenkin kun ystävällisesti kieltäytyi niin ei tyrkytetty. Rannalla loikoilu oli ihanaa ja käytiin me tekemässä taas omatoiminen viidakkovaellus Penangin omassa kansallispuistossa, josta reitti kulki viidakon läpi (n. 1,5h/suunta) toiseen osaan saarta pienelle rannalle, jossa nyt valitettavasti oli uintikielto päällä myrkyllisten jättimeduusojen takia. Askeleita kertyi taas ja hiki virtasi, tulipa edes liikuntaa jossain muodossa. Ferringhillä oleskelu oli leppoisaa ja akkuja lataavaa. Parasta kuitenkin oli Ferringhin Night Market, joka aukesi iltaisin aina noin klo 18 aikaan ja tarjolla oli vaikka minkälaista ruokaa eri kojuista ostettavana. Kävit vain valkkaamassa kojusta/kojuista ruuat ja ne kannettiin tulikuumina pöytään. Tarjoilijat taas kyselivät juomia heti kun pöydän ääreen ehti istumaan. Meininki oli melkoista, mutta tunnelmallista ja ruoka aivan taivaallista! Etenkin intialainen ruoka vei tällä kertaa kielen mennessään.

Neljä päivää viihdyimme lopulta Batu Ferringhillä eli kokonaisuudessaan 7 päivää Penangin saarella. Penangista matka jatkuikin veneellä n. 3h matkaten Langkawin saarelle, jossa nyt hengailemme sitten joulukuun puolen välin tienoille kunnes on aika jättää Malesia taakse ja siirtyä Thaimaan puolelle ensin Koh Lipelle ystäväpariskuntamme seuraan ja siitä eteenpäin ei vielä sitten olekaan tarkemmin tietoa. Mennään mihin nenä näyttää. 😎

NO ENTÄS SE BUDJETTI?!?

Ensimmäinen kuukausi reissua on nyt siis takana. Älyttömän nopeasti tuntuu aika menneen, mutta onhan tässä jo ehdittykin paikkoja ihmettelemään. Matkasuunnitelma on rakentunut tässä matkan edetessä ja toistaiseksi ainakin budjetissa on pysytty.

Itseasiassa rahanmeno on kuluneen kuukauden osalta näyttänyt seuraavalta:

Budjetti 2000e/kk (1000e/hlö), josta suunniteltu hotelleihin 900e ja muut menot 1100e.

Toteutuneet menot: