Tänä päivänä kauppojen hyllyt pursuavat tuhansia erilaisia vaihtoehtoja erilaisine ruuanvalmistukseen käytettävine raaka-aineineen ja einesruokineen, että ainakin meikäläisen kohtaa silloin tällöin kauppaan mennessä aikamoinen ylitarjonnan shokki. Löytyy vaikka mitä erilaista keinotekoisesti tuotettua makua ja lisäksi monen tuotteen ainesosaluetteloa sävyttävät erilaiset lisäaineet, makeutusaineet, lisätty sokeri ja erilaiset rasvat.
Tuotteita ja makuja pyritään nykyään tarjoamaan ihan jokaiseen makuun, monesti myös ravintosisältöä tai lisäainemääriä sen kummemmin katsomatta ja pohtimatta. Pohdinkin tässä, että missä vaiheessa on ylitetty se kynnys, jolloin ruuasta tuli nautinto ja ollaan menossa siihen suuntaan, että ruuan ja syötävän kuuluisi aina maistua hyvälle ja hivellä makunystyröitä sen sijaan, että tarkasteltaisiin ja välitettäisiin siitä, millaiset asiat elimistöllemme oikeasti olisivat välttämättömiä ja tärkeitä?
Tämä trendi maistuvan ja maukkaan ruuan valmistuksessa ja tuotteiden tarjonnassa näkyy mielestäni hälyttävästi meidän ihmiskunnan kehityksessä. Siis siinä, miten keskivartalolihavuus on lisääntynyt ja esimerkiksi lapsissa ylipainoisten määrä on lisääntynyt samoin kuin työtätekevien parissa. Ruuan pitäisi maistua hyvältä ja jos se ei omaa makua miellytä jätetään syömättä ja haetaan jotain parempaa. Liikkumattomuus lihottaa, mutta vielä suuremmassa osin sanoisin syyn olevan siinä, millaisia valintoja teemme päivittäin lautasellamme. Pikaruokaa syödään, koska se on helppoa, nopeaa ja usein myös etenkin pikaruokien kuluttajien mielestä maukasta. Monesti kyseiset tuotteet pyöritetään rasvassa, paistetaan rasvassa ja keitetään rasvassa. Mmmm, nam?
Kukapa ei tykkäisi ja nauttisi syödä maukasta ja maistuvaa ruokaa. Rasvalla, kermalla ja sokerilla saa ruuasta monen suuhun maistuvampaa ja maukkaampaa, mutta usein tällaisilla läträäminen heittääkin sitten ruuan ravintoarvot sekä laadun ihan päälaelleen. Jopa niin huomaamattomasti, ettei sitä edes tajua miten jossain mielessä myös se ihan tavallinen kotiruoka saattaakin olla syy ylipainon takana. Etenkin silloin, jos on tottunut käyttämään paljon rasvaa ja kermoja tehdäkseen ruuasta maistuvampaa. Mä itse liputan kotiruuan puolesta, eikä kaikkien todellakaan tarvitse alkaa syömään pelkistetysti kuten esim. fitnesstyyppien, mutta kotiruuankin tekemisessä pitää käyttää järkeä ja yrittää tehdä parempia valintoja, jotta niistä ei tule salakavalasti turhan tiheäenergisiä kaloripommeja.
Mä tykkään salaa katsella millaisia valintoja ihmiset tekee ostoskärryihinsä ja koreihinsa sekä lautasellaan yleisillä paikoilla syödessä. Monesti huomaa kasvisten puutteen ja tähän olen aina syyllistynyt itsekin herkästi. Tosin viimeisten vuosien aikana olen tietoisesti panostanut siihen, että söisin enemmän kasviksia, koska ne ovat tärkeitä monipuolisessa ja terveellisessä ruokavaliossa. Jos suoraan sanon, niin en mä kasviksista tai juureksista tykkää ja vain tähän nautinto asiaan perustuen jättäisin kyseiset tuotteet mielelläni pois lautaseltani ja omasta ruokaympyrästäni. Totuus on kuitenkin se, että sillä on väliä, mitä suuhunsa laittaa, joten useimmin terve järki vie voiton nautinnosta. Jos haluaisin, että ruoka olisi mulle aina nautinto ja jokainen suupala kielen päällä makunystyröiden iloittelua olisin varmasti +100 kiloinen.
Toki myös terveellinen ruoka voi olla maukasta, ja terveellisen ruuankin valmistuksessa auttaa eri raaka-aineisiin ja vaihtoehtoihin perehtyminen. Ehkä muutos toisaalta parempiin ja terveellisempiin tuotteisiin ja valintoihin voikin olla monelle haastavaa siksi, että ne eivät aina ole niin maistuvia eikä osata tuoda korvaavia tuotteita siihen omaan ravintoympyrään? Kun ruuasta ja syömisestä tulee nautinnon tavoittelua on vaikeampaa tehdä oikeita ja terveellisiä valintoja, koska aina ne terveellisemmät valinnat eivät tosiaankaan maistu paremmilta. Kyse on myös tottumuksista ja sanotaankin, että jotain asiaa pitää oikeasti maistaa useita kymmeniä kertoja, ennen kuin makunystyrät siihen tottuvat.
Ruoka on elimistömme polttoainetta. Ilman ruokaa ja syömistä ei ole elämää. Ei tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin, kun kauppojen hyllyt olivat vielä paljon paljon pelkistetympiä ja sieltä löytyi vain elämälle välttämättömin. Ja jos nyt hypätään vielä pidemmälle ja otetaan tarkasteluun luolamiesten ruokavalio, niin olikos siinä paljoa muuta kuin juuria, marjoja, lihaa ja mitä nyt luonnosta sattui löytymään. Nykyteknologia ja kehitys mahdollistaa paljon, mutta samalla se voi saada unohtamaan, mikä merkitys ravinnolla oikeasti on, eikä se tosiaan ole jatkuvan nautinnon tuottaminen ja makunystyröiden ilotulituksen sytyttäminen vaan meidän jokaisen elossa säilymisen edellytys.