Nyt olisi luvassa kirjoitusta mulle hieman arastakin aiheesta, nimittäin ihosta… Ei sillä, että iho olisi mulle jotenkin tosi henkilökohtainen asia, mutta se on nyt reilun vuoden ajan ollut mulle asia, mikä on ajoittain vaikuttanut voimakkaasti mm. mun itsetuntoon ja ollut suoraan sanottuna oikein osittainen ongelma.
Mulla on aina ollut hyvä ja normaali iho monellakin mittapuulla mitattuna. Nuorena ei paljoa finnejä naamassa näkynyt, mitä nyt muutama näppylä silloin tällöin siellä täällä. Epäpuhtaudet iholla olivat riesana hormonikierron mukaan yllättävänkin maltillisena. Meikkiä ei juurikaan tullut käytettyä ja ihon puhdistukseen riitti tyyliin vesipesu ja ajoittain saippua sekä hieman viisastuttuani myös kasvovesi. Kuivasta ihosta olen kärsinyt aina talvisin ja ilmojen viiletessä, mutta sekin ongelma on hoitunut jos ja kun ihoa vain on malttanut ja muistanut rasvailla.
Koska ihoni oli hyvässä ja huonoinakin päivinä siedettävässä kunnossa, ei mun elämässä ihonhoito ole koskaan ollut prioriteettilistalla ykkösenä, vaikka olisihan sitä näin jälkikäteen mietittynä voinut joka tapauksessa hoitaa asiat paremmin. Etenkin nyt, kun hyvännäköinen ja helppo iho on muisto vain on helppo olla hieman katkera…
Siinä missä moni nuori kärsii huonosta ihosta ja esimerkiksi aknesta nuorena, koska mm. teini-ikä ja muutokset hormonitoiminnassa sekoittavat pakkaa, mä oon saanut kokea saman nyt aikuisena. Ei siis kannata pitää asioita itsestäänselvänä. Tällä hetkellä yksi mun hartain toive on, että saisin ihoni parempaan kuntoon. Vaikka se kuulostaakin hyvin pinnalliselta… Kuvitelkaa kuitenkin tilanne, jossa asiat muuttuvat melkeinpä parissa päivässä, näpyt ilmestyvät yllättäen, iho on kutiseva ja ärsyyntynyt ja lisäksi ihoon tulee ajoittain rykelmissä paiseita, jotka ovat todella kipeitä! Mä en aiemmin olisi voinut edes kuvitella, miten i_h_o voisi aiheuttaa tällaisia ongelmia ja millaisia fiiliksiä huono iho voi synnyttää tunnetasolla saati sitten sen itsetunnon kohdalla. Jos ja kun aiemmin tuli viiletettyä paikasta toiseen ihoa sen kummemmin meikkaamatta (jos nyt puuteria ajoittaista kiiltoa poistamaan ei lasketa) niin nyt tekisi mieli tunkea naamaan iso kerros pakkelia, mitä vain joka peittää nämä kiusalliset näpyt ja tasoittaisi ihon sävyä. En sitä kuitenkaan ole tehnyt ja paremmissakin tilaisuuksissa olen pyrkinyt pitämään meikkikerroksen maltillisena elätellen toivoa siitä, että jos nyt maltan olla tukkimatta liikaa tämän ongelmaksi muodostuneen ihoni huokosia erilaisilla pakkeleilla, niin ehkä pääsen tästä ongelmasta nopeammin eroon ja ihokin kiittää minua “meikittömyydestä” päästäen helpommalla irti epäpuhtauksista. Alta näet, miltä tämä iho näytti loppukesästä, siis silloin, kun meikkiä ei edes voinut käyttää, koska se olisi sulanut ja valunut heti pois kuumuudesta johtuen.
Mun iho-ongelmat alkoivat muistaakseni n. 1,5 vuotta sitten. Aluksi se ei ollut ongelma ja ajattelin yllättäen ilmestyneiden näppylöiden olevan vain hetken riesa. Kun epäpuhtaudet vain lisääntyivät kaikesta tarkemmasta ihonpuhdistuksesta ja ruokavaliomuutosten kokeilemisesta huolimatta, alkoi jo epätoivo iskemään. Tässä välissä taisi kulua melkein puoli vuotta, kunnes vuosi sitten syksyllä käydessä ihotautilääkärillä yksityisellä puolella tarkastamassa luomiani päädyin samalla käynnillä jakamaan lääkärille huoleni ja ärsytykseni ihoni osalta. Oireiden perusteella mulla diagnosoitiin aikuisiän akne.. Siis mitä?! Teini-ikä ja nuoruus ilman ongelmia ihon kanssa, mutta nyt yllättäen aikuisena saan sitten riesakseni aknen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi nyt aikuisena kuin nuorena, jos kerran tämä on lopulta aiheuttanut ongelmia jollain tasolla itsetuntooni, mitä se olisikaan tehnyt nuorempana.
Ihotautilääkäri määräsi mulle muutamia erilaisia reseptejä, joita kokeilla tämän aknen hoidossa: jotain liuosta, rasvaa ja viimeisenä pidemmän antibioottikuurin. Ensin ohjeistettiin kokeilemaan ulkoisesti rasvaamista ja stydimpää liuosta ongelma-alueille. Käytin niitä ja kiinnitin edelleen jollain tasolla huomiota myös syömisiini. Rajoitin mm. viljatuotteiden, sokerin ja maitotuotteiden syömistä, koska jossain tutkimuksissa ruokavaliomuutoksista on todettu olevan apua myös aknen hoidossa. Merkittäviä muutoksia en kuitenkaan huomannut ja lopulta mulle tuli fiilis, että mieluummin elän huonomman ihon kanssa, kuin rajoitan yhtäkkiä ruoka-aineita omassa ravitsemuksessani niin paljon, että siitäkin alkoi muodostua ongelma, kun ravintoni ravitsemussisältö ja myös riittävä energiansaanti alkoi rajoittumaan.
Jossain vaiheessa annoin olla. En jaksanut ja päätin ettei tää iho ole mulle ongelma. Tuli kesä 2018, jolloin iho-ongelmat pomppasivat kuitenkin ihan uusiin sfääreihin kun näppylät vain lisääntyivät, kutisivat, häiritsivät, ärsyttivät ja vaivasivat enemmän kuin koskaan. Ehkä tuo kuumaa kuumempi kesä jollain tapaa lisäsi ärsytystä, koska olen myös kova hikoilemaan jolloin iho on koko ajan kovilla. Kokeilin farmaseutin suosituksesta allergialääkkeitä kuurina, koska kärsin myös erinäisistä heinä ja kasvi allergioista, jotka voivat ilmetä myös ihoärsytyksenä. Aiemmin tällaista ongelmaa ei ole ollut ja ei niistä allergialääkkeistä sitten ollutkaan apua. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi vaikutti jäävän lääkärin määräämä pidempi antibioottikuuri. Kesällä en voinut sitä aloittaa, koska kuurin aikana tulisi välttää aurinkoa. Ajattelin jo, että mä vaan siedän tän ihon, koska pidempi nautittu kuuri antibiootteja ei liiemmin ajatuksena houkuttanut. Lopulta mua alkoi ottaa niin paljon kuitenkin pattiin, että nyt syksyllä aloitin kyseisen antibioottikuurin kokeiluna, miten iho reagoi ja miten vatsa kestää.
Antibiootteja (Tetralysal 300mg) popsin nyt sitten vielä 2kk ajan eli yhteensä n. 3kk. Kärsimättömänä odotin muutoksia heti, mutta sitten kuulin, että usein suuremmat muutokset näkyvät vasta kuurin lopussa, jos niitä on tullakseen ja lääke tehoaa. Kaikilla kun kyseiset lääkkeet eivät ihoa paranna ja jos googlen keskustelupalstoja on uskominen niin jollain toimii ja jollain ei. Omalla kohdallani odotan, miten lopussa käy. Toistaiseksi suunta näyttäisi olevan oikea, koska ainakaan märkiviä paiseita ei ole ilmestynyt enää rytäkässä tai muutenkaan ja näppylät hartioista ja rinnasta ovat poistuneet rajoittuen enää poskiin ja ajoittain leuan alle. Epätasainenhan mun iho on edelleen, punoittaa pienistä näpyistä, mutta jonkinlainen hallinnantunne ja positiivisempi fiilis alkaa olemaan, vaikkei kaikki ongelmat kerralla varmasti katoakaan. Enää nämä ei ole paiseita, lähinnä jonkin sortin pieniä arpia, jotka ovat paranemassa. Tai siltä musta tuntuu.. Jos tämä kuuri ei auta, niin pitää miettiä mitä sitten. Toivon, etten nyt täysin turhaan ainakaan antibiootteja tällaisia määriä popsisi.
Oon viime aikoina lukenut paljon ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia ihonhoidosta. Toiset vannoo kotikonsteihin ja haluaa kestää iho-ongelmat ja sanovat, etteivät anna niiden vaikuttaa itsetuntoonsa. Niin mäkin olin aluksi, mutta siinä vaiheessa kun tällainen asia alkoi olla koko ajan isompi ongelma ja ärsyttää omaa hyvinvointia, on mun mielestä ihan hyväksyttävää turvautua niihin lääkärin määräämiin lääkkeisiin, vaikka ne sitten voisivatkin hetkittäisesti horjuttaa esim. mun suoliston hyvinvointia. Kuitenkin se yleisfiilis sekä itsetunto ja itsensä kauniiksi ja hyväksi kokeminen on myös tärkeää, ettei koko ajan mieti, tuijottaakohan toikin tossa mun ihoa ja näppyjä. Vaikka ulkopuolisen korviin tää saattaakin tyhmältä kuulostaa.
Vaikka mulla ei tässä tekstissä olekaan tuoda kenellekään iho-ongelmista kärsiville kaikkea helpottavaa ratkaisua, halusin kirjoittaa tästä jakaakseni omat fiilikseni, mitä iho-ongelman kanssa eläminen voi olla ja millaisia tunteita se voi synnyttää. Vertaistukea muille samojen asioiden kanssa painiville. Jos sä siellä ruudun toisella puolella kärsit samasta ongelmasta tai olet kärsinyt, olisi kiva kuulla kokemuksia. Yksilöitähän me olemme, joten jos jokin asia toimii toisella, ei se tarkoita, että sama juttu toimis mulla tai ei toimis sulla.
