Viimeaikoina olen oppinut ymmärtämään ja tiedostamaan yhä paremmin, miten suuri merkitys palautumisella on koettuun hyvinvointiin. Vasta nyt tajuan paremmin, miten olen saattanut laiminlyödä omaa palautumistani ja miksi sen takia ajoittain oma jaksaminen on ollut koetuksella, pinna kireällä ja on tuntunut ettei mikään riitä. Ei esimerkiksi ole ihme, jos kiireisen ja kuormittavan työpäivän jälkeen ei treeni kulje tai treenissä ei nousekaan samat painot kuin muutama päivä sitten.
Mun mielestä tästä asiasta on syytä puhua avoimemmin ja kannustaa ihmisiä pysähtymään, irtautumaan edes hetkeksi hektisestä arjesta ja elämäntyylistä niin hyvin kuin se on mahdollista. Mä toivoisin, että omaan palautumiseen opittaisiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ja ymmärtämään esimerkiksi sellainen yksinkertainen asia, että aina enempi ei ole parempi. Kyllähän edelleen ihaillaan paljon aikaansaavia ihmisiä, mutta henkilökohtaisesti haluaisin yhä useamman ymmärtävän myös sen, ettei jatkuvan hektisen elämäntavan ylläpito ole hyvä asia. Väsyneenä treenaaminen ja väkisin liikkuminen ei myöskään ole hyvä asia.
Palautumisella tarkoitan tässä yhteydessä muutakin kuin hyvin nukuttua yötä tai riittävän pitkiä yöunia, jotka toki ovat myös suuressa roolissa jaksamisessa ja palautumisessa. Palautumisella tarkoitan nyt myös niitä pieniä ja tärkeitä hetkiä päivien aikana, jolloin rauhoitat ajatuksesi ja pysäytät tekemisesi. Hetkiä, jolloin rauhoitat ajatuksesi ja keskityt vaikka ainoastaan hengitykseesi ja olemiseesi edes esimerkiksi 5-15 minuutin ajan.
Haluan tässä tuoda myös erään lukijani sanoman: “Työ voi kuormittaa henkisesti (aivotyö) ja siitäkin pitää palautua ja välillä treeni ei olekaan se paras pala”. Tämä on totta ja hyvä muistaa. Myös ajatustyötä vaativat toimet väsyttävät ja kuluttavat elimistöämme ja voivat nostaa stressitatoja ihan yhtälailla kuin fyysisempi työ ja kuormitus. Oman työnsä aiheuttamat ja luomat kuormitukset on syytä oppia tunnistamaan ja tietoisesti tehdä järkevämpiä valintoja. Kuormittavan työpäivän jälkeen, oli kyse sitten fyysisestä työstä tai aivotyöstä, ei välttämättä ole paras ratkaisu jatkaa elimistön stressaamista ja kuormittamista kovalla treenillä. Kehomme ei nimittäin osaa erotella sitä, onko kyse negatiivisesta vai positiivisesta stressistä. Vaikka treeni voisi oman ajatuksen tasolla tuntua hyvältä idealta, saattaa se olla kropalle siihen hetkeen jo liikaa. Peruskunnolla ja siihen, miten tottunut olet liikkumaan on toki tässäkin asiassa merkitystä.
On hyvä oppia ja opetella kuulostelemaan oman kehonsa ja mielensä todellisia tarpeita. Liikkuminen on hyvä asia ja liikunnan toteuttaminen säännöllisesti parantaa kuntoa, vahvistaa ja tuo energiaa. Kuitenkin, jos liikut väkisin, liian kuormittavasti tai laiminlyöt palautumistasi, hyvässäkin aikomuksessa toteutettu treeni tai liikuntasuoritus voi kääntyä itseään vastaan. Silloin treeni ei tuokaan sitä toivottua energiaa tai paranna fiilistä, vaan voi sen sijaan kuormittaa liikaa ja pahimmassa tapauksessa ajaa myös ylikunnon puolelle, johon sitten vaaditaankin paljon tietoisempaa palautumista ja oikeasti sitä tahdin himmaamista vähän joka asiassa pidemmäksikin ajaksi.
Etenkin nyt vuoden alussa moni on aloittanut aktiivisemman elämän ja pyrkinyt kenties tekemään muutoksia liikuntatottumustensa parantamiseksi. Aletaan yllättäen liikkumaan enemmän kuin mihin oma keho on tottunut ja myös helposti liikaa kerralla ja liian nopeasti. Tämä on yksi syy siihen, miksi monella uuden vuoden alussa tehdyt lupaukset liikunnan osalta kariutuvat ja tankki tyhjenee liian nopeasti. Myös liikunnan ja treenimäärän lisäämisessä tulisi muistaa nousujohteisuus, jotta ei kaiken innostuksen keskellä ajeta itseä piippuun liian nopeasti. Jokaisen treenaajan ja liikkujan olisi hyvä muistaa se, ettei kunto kasva hetkessä ja oma kuntotaso määrittää pitkälti sen, miten paljon ja millä tehoilla liikuntaa on järkevä toteuttaa, jotta siitä myös palautuu riittävästi ja jotta se olisi kehittävää. Suuri osa treenaajista on aktiiviliikkujia tai kuntoliikkujia, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on muitakin tekijöitä, kuin vain se treeni ja liikunta. Urheilijat ovat syystä urheilijoita, he panostavat siihen ja se on samalla usein myös heidän työtään. Me tavalliset tallaajat käymme töissä ja kenties huolehdimme perheestä ja arjen muista perustarpeista ja tämän kaiken keskellä pitää vielä löytää aikaa palautumiselle.
Liikkumisen ja treenin tulisi tällaiselle perustallaajalle olla kuitenkin nimenomaan se omaa hyvinvointia ja jaksamista ylläpitävä ja kehittävä tekijä, eikä asia, joka vie kaiken jäljellä olevan energian.
Muistathan siis pysähtyä ja kuunnella kehoasi. Liikkua riittävästi ja sopivasti kuntotasoosi nähden ja uskaltaa myös himmata tahtia silloin, kun keho on jo valmiiksi kuormittuneessa tilassa. Ota tietoisia palautumishetkiä arkeesi ja rytmitä myös liikkumistasi. Kevyempien treeniviikkon pitäminen 3-5 viikon sykleissä on monesti tarpeellista, kehitystä tukevaa ja myös sitä hyvinvointia ja terveyttä ylläpitävää. Koko ajan täysillä liikkuminen ja kaikkensa antaminen ei pitkässä ajassa palvele ketään vaan tämän päivän trendijuttu on liikkua oikein ja hyvin, oman kehon tarpeita kuunnellen ja kaikenlainen palautuminen huomioiden.
