REISSUPÄIVÄKIRJA OSA 3 – Saarihyppelyä Thaimaassa

Lipeltä jatkoimme matkaa speedboatilla mantereelle Trangin kaupunkiin ja saman päivän aikana vielä minivanilla mantereen poikki Surat Thanin kaupunkiin, jossa yövyimme yhden yön vain napataksemme heti aamusta ensimmäisen lautan itäisen puolen saarille. Siirtyminen Trangista Surat Thaniin hoitui kätevästi, mutta toista oli Surat Thanista Koh Phanganille siirtyminen. Kyseinen matka tuntui kunnon sekamelskalta emmekä aina tienneet missä olimme ja mihin meitä oikein vietiin ja asioista infottiin huonosti, mutta lopulta kyllä saavuimme ihan oikeaan paikkaan ja se on pääasia.

Koh Phangan on saari monelle tutumman Koh Samuin vieressä. Koh Phangan on itseasiassa tunnettu täydenkuun (ja puolikuun ja sirppikuun ja mikäliekuun) juhlistaan, mutta me osuimme saarelle juuri näiden juhlien väliin, jolloin saarella on rauhallisempaa. Tämä toki sopi meille, koska emme ole tällä reissulla mitään bileitä etsimässä, vaikka toki tuollaiset täydenkuun juhlat olisi voineet olla ihan kokemisen arvoinen juttu. Koh Phanganilla vierailimme muutamilla vesiputouksilla, tutustuimme saaren eri rantoihin ja ajelimme muuten vain mopolla ihmetellen saaren tunnelmaa, sillä jokainen saari on omalla tavallaan erilainen. Joulun vietimme tällä kertaa erilaisissa tunnelmissa nauttien hyvästä hotellista kauniilla näköalalla vuoren huipulla ja syöden kinkun sijasta mahat täyteen thaikkuruokaa Thong Salan iltamarkkinoilla. Koh Phangan vaikutti oikein mukavalta saarelta, jossa oli helppo liikkua ja keksiä tekemistä viiden päivän ajalle, jotka saarella lopulta vietimme.

Koh Phanganilta siirryimme venekyydillä viereiselle pienemmälle saarelle Koh Taolle, jota sanotaan maailman suurimmaksi sukelluskouluksi, sillä saarella sijaitsee kokoonsa nähden niin monta sukellusliikettä. Sukellusluvan suorittaminen olisi kieltämättä houkutellut, mutta tällä kertaa jätimme välistä. Koh Taolla oleilimme  myöskin viisi päivää. Meikäläinen nautti siitä, että pääsin muutamaan otteeseen crossfittaamaan Koh Taon Crossfit salille ja lisäksi tämän reissun ehdoton paras juttu oli 8h snorklausretki, jossa kiersimme saaren laivakyydillä, snorklaten eri paikoissa ja vierailimme myös viereisellä postikorteistakin tutulla kuvankauniilla Nangyuan pikkusaarella. Turkoosia kirkasta vettä, erilaisia värikkäitä kaloja ja kauniita maisemia. Snorklausretki täällä oli ehdottomasti rahanarvoinen juttu.

Koh Taolta jatkoimme matkaa ensin lauttakyydillä mantereelle Chumphoniin ja siitä pienen pysähdyksen jälkeen kaksikerrosbussilla Bangkokiin. Toisin kuin SuratThani – Koh Phangan väli, tämä matka sujui ilman ongelmia ja vielä aikataulussa! Tällä reitillä tuli sellainen fiilis, että kyllä Thaimaalaiset osaavat matkoja järjestää. Toki 10,5h matkustaminen ensin lautalla ja sitten bussilla pisti takapuolen koville, mutta thaikkubusseissa on onneksi vessat toisin kuin Malesiassa.

Bangkokiin saavuimme juuri sopivasti Uutta Vuotta viettämään, mikä oli toisaalta myös laskelmoitu juttu. Itse odotin suurta, meluisaa ja saastaisaa kaupunkia, mutta yllätyksekseni paikka oli paljon rauhallisempi ja täysin vastoin mielessäni maalaamiani mielikuvia. Kuitenkin, kyllä Kuala Lumpur oli ehdottomasti huikeampi kokemus. Bangkokista mieleen jäi Uuden Vuoden juhlimisen hulinat tunnetulla Khao San Roadilla (johon oli ahtautunut tuhansittain ihmisiä ja omakin olo kävi niin tukalaksi, et ei siellä halunnut vuotta vaihtaa), vuoden ja vuosikymmenen vaihtuminen muiden suomalaisten seurassa, jättimäiset ostoskeskukset, roipetta ja ihmisvilinää täynnä oleva China Town. Varmasti jollakin on täysin eri kokemus, mutta mitenkään ei tullut Bangkokia ikävä, kun sieltä piti lähteä, vaikka todellisuus ei osoittautunutkaan niin pahaksi kuin odotukseni tämän suurkaupungin osalta. 😁

Bangkokista matka jatkui Ekkamain bussiasemalta minivanilla kohti Trattia ja siitä autolautalla Koh Changin saarelle lähemmäs Kambodzan rajaa. Koh Chang on saari, johon myös paikalliset tykkäävät matkustaa loma-aikoina, koska se on loppupeleissä niin helposti saavutettavissa tuolla päin Thaimaata ja tarjoaa rentoa saarielämää.

Koh Cangilla majoituimme saaren eteläpäässä Klong Kloin pikkukylässä, joka osoittautui nappivalinnaksi. Rentoa fiilistä, hyvä ranta, hyvää ruokaa läheisissä ravintoloissa ja meillä oli mitä parhaimmat naapurit Bungalowissa ja lisäksi törmäsimme kylässä kahteen suomalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa saimme iloksemme viettää aikaa ja jakaa matkakokemuksia sekä saimme vinkkejä reissumme jatkolle. Koh Changin saareen oli sinällään helppo tutustua, että saaren läpi ei kulje teitä, vaan saaren kiertää hevosenkengän muotoinen päätie, jonka varrelta löytyy nähtävät ja koettavat. Saaren suosituin vesiputous oli pieni pettymys, mutta ainakin sieltä pääsi hyppelemään kallioilta veteen. Mopolla huristelimme yhtenä päivänä yhteensä n. 150km, kun ajoimme toisella puolella saarta, kaakkoiskulmassa sijaitsevalle Long Beachille. Kaunis ranta, pehmeää valkoista hiekkaa ja matala vesi. Täydellinen lillumiselle ja oli kyllä saaren rennoin ranta. Koh Changilla suurin osa majoituksista ja tekemisestä sekä rannoista on kuitenkin keskittynyt saaren länsirannikolle. Itä puoli on autiompaa ja rennompaa, mutta meille riitti tuo yhden päivän tutustuminen itäpuoleen, koska tykkäsimme pikkukylästä, jossa majoituimme. Nautimme rennon fiiliksen lisäksi kylästä käsin kauniista auringonlaskuista ja myös suppauksesta auringonlaskun aikaan.

Koh Changilta jatkoimme 5 yön jälkeen alle 2h venekyydillä Koh Koodille (tai Ko Kut), joka on Thaimaan 3. suurin saari, mutta paljon kehitystä jäljessä myös pienempiin saariin verrattuna. Tämä toisaalta oli myös ihanaa, koska turismi ei ole vielä täysin vallannut paikkaa ja saarella on yhä sellainen autenttinen luonnonläheinen tunnelma. Majoituksia on toki laidasta laitaan: majoituimme itse 2 yötä mielestämme erittäinkin hyvässä kohtuuhintaisessa bungalowi majoituksessa Suan Mapraossa ja yhden yön taas melkein 3x halvemmassa Guesthousessa. Koh Koodilla on erilaisia rantoja, joista Ao Phrao sekä Khlong Chao olivat mielestäni kauneimmat: valkoista rantahiekkaa ja kirkasta merivettä. Ao Phrao on hieman syrjemmästä ja toistaiseksi säilynyt hiljaisempana paikkana ilman ympäröiviä suuria resortteja.

Koh Koodilla tiet olivat yllättävänkin hyväkuntoiset, joita pitkin oli mopolla helppo ajella ja ihmetellä paikkoja. Kävimme katsastamassa saaren kaikki kolme vesiputousta (Vesiputousbongarit tässä moi) , mutta valitettavasti näin kuivan kauden aikaan vesiputouksissa veden virtaus oli vähäistä. Varmasti parempaan aikaan putoukset ovat upeita ilmestyksiä, ainakin siltä näytti kuvista ja sen pystyi kuvittelemaan, kun paikan päällä kävi. Koh Koodi on oiva paikka rentoutumiseen, auringonottoon ja vedessä lillumiseen rauhallisessa ympäristössä poissa suurista turistimassoista (ainakin vielä). Oikein mitään muuta mekään ei siellä tehty ja se jos mikä oli toisaalta rentoa ja rauhoittavaa.

Lopulta siis vietimme 26 päivää Thaimaassa ja tänään 10.1 jatkoimme Koh Koodilta matkaa Kambodzaan. Matka sujui varsin kivuttomasti saksalaisen pariskunnan seurassa, joilla olis sattumoisin sama lähtöpiste ja määränpää kuin meillä. Koh Koodilla matkustimme ensin venekyydillä mantereelle Laem Sokin satamaan ja siitä jaetulla taksikyydillä Tratin kaupunkiin minivan asemalle. Onneksemme minivani täyttyi nopeasti, koska heti kun auto oli täynnä, starttasimme matkan kohti Hat Lekiä ja Kambodzan rajaa. Yhteensä matkaan rajalle meni n. 5h alkupisteestä mitattuna.

Sitten olikin hauskin (lue: etukäteen se pelotelluin ja jännittävin) osuus eli rajan ylitys. Ensin leimaus ulos Thaimaasta, 100m kävely ei kenenkään maalla Kambodzan puolelle maahantulopisteelle. Kaikenlaisia terveystarkastuksia, apuja maahantulokorttien täyttämiseen ym oli tarjolla, mutta koska olimme etukäteen lukeneet netistä ohjeet osasimme suunnistaa suoraan oikealle luukulle ja välttää kaikenlaiset huijaukset ja väärät ohjeistukset. E-viisumin hankkiminen etukäteen olisi ollut fiksua, mutta lopulta maksoimme saman hinnan paikan päällä 30pv viisumista siitä huolimatta, että yrittivät saada ylihintaa ja maksua Thaimaan bahteina. Esitimme muutaman faktan maksusta ja hymyilimme nätisti, sekä kerroimme ettei meillä enää ole Thaimaan rahaa vaan ainoastaan dollareita, jolla maksu siis oikeasti kuuluu suorittaa. Ei pimeitä koppeja ja hirveitä väittelyitä siis meidän kohdalla ja jonotuskin oli nopeaa. Kun varautuu pahimpaan niin näköjään selviää helpolla.

Nyt meillä on sitten 30pv aikaa kokea ja nähdä Kambodzaa. Myöhemmin näemme, mihin kaikkialle tämä meidät johdattaa ja opettaa. Toistaiseksi reissussa siis kaikki mennyt mallikkaasti ja lähes 2,5kk on matkaa takana eli siis vielä 3kk edessä. Let’s keep going!