Suomessa kauppojen ja kioskien pelikoneet ovat pitkään olleet näkyvä osa arkea – niin näkyvä, että ne ovat lähes huomaamatta sulautuneet osaksi markettien käytävämaisemaa. Vuosikymmenten ajan Veikkauksen peliautomaatit ovat olleet eräänlainen “hyväksytty” rahapelaamisen muoto, jonka yhteiskunnallinen oikeutus on perustunut niiden tuottojen ohjaamiseen yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Viime vuosina keskustelu on kuitenkin kiristynyt, ja pelihaittojen vastaiset argumentit ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa. Vuonna 2020 toteutetut peliautomaattien rajoitukset – kuten tunnistautumispakko ja vähennettyjen koneiden määrä – eivät ole lopettaneet vaatimuksia automaattien täydellisestä kieltämisestä kauppojen yhteydessä.
Pelihaittojen ehkäisy vai tekopyhää sääntelyä?
Erityisesti vuonna 2019 jätetty kansalaisaloite “Pelikoneet pois kaupoista” toi asian jälleen keskusteluun. Aloitteessa esitettiin, että julkisilla paikoilla sijaitsevat automaatit altistavat erityisesti ongelmapelaajia ja sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä pelaamiselle, jolloin vastuullisen pelaamisen periaatteet jäävät ontoksi retoriikaksi.
Suomen rahapelijärjestelmän erityispiirre – se, että Veikkaus toimii monopolina ja perustelee olemassaolonsa pelihaittojen ehkäisyllä – näyttää ristiriitaiselta, kun pelikoneita sijoitetaan juuri niihin paikkoihin, joissa niiden houkutus voi olla suurimmillaan. Vuonna 2021 Lidl näytti esimerkkiä ja poisti Veikkauksen pelikoneet kaupoistaan.
Toisaalta, kauppojen pelikoneiden kieltäminen ei poistaisi itse ongelmaa: pelaamisen nopeaa ja koukuttavaa luonnetta. Siinä missä markettien pelikoneet ovat fyysisesti läsnä, netissä nopeatempoiset netticasinopelit ovat saatavilla 24/7 ilman fyysisiä rajoitteita. Nopeat kolikkopelit, kuten Fire Joker ja monet jackpot-pelit, tarjoavat intensiivisiä pelikokemuksia, joissa kierroksen kesto voi olla vain sekunnin murto-osa.
Netticasinoissa riskinä on myös pelaamisen jatkuvuus: tappiot voi pyrkiä kuromaan kiinni nopeasti, ja tallettaminen casinolle onnistuu yhdellä klikkauksella.
Nettipelaaminen: uusi uhka vai väistämätön kehitys?
Kansainvälisissä vertailuissa on nähty, että vaikka fyysisten peliautomaattien saatavuuden vähentäminen voi vähentää tiettyjä pelihaittoja, se ei poista ongelmapelaamista itsessään, vaan muuttaa sen muotoa. Esimerkiksi Norjassa, jossa peliautomaatit poistettiin kaupoista jo vuonna 2007, nettipelaaminen kasvoi nopeasti. Suomessa, jossa Veikkauksen markkinaosuus nettipeleistä on vain murto-osa, kansalaiset voivat siirtyä helposti ulkomaisille nettikasinoille, joilla pelihaittojen hallinta on Suomen lainsäädännön ulottumattomissa.
Kauppojen pelikoneiden kieltäminen voi siis olla symbolinen ele, mutta se ei ratkaise rahapeliongelmia laajemmin. Pikemminkin se sysää pelaamisen enemmän nettiin, jossa pelaaminen on yhtä lailla nopeaa, mutta samalla entistä näkymättömämpää. Pelihaittojen vähentämiseksi tarvittaisiin laajempaa sääntelyä ja valistusta sekä nettipelaamisen että fyysisten pelikoneiden osalta. Rahapelipolitiikan paradoksi on siinä, että yksittäiset toimenpiteet – kuten pelikoneiden poisto kaupoista – voivat tuoda helpotusta joihinkin ongelmiin, mutta samalla ne voivat lisätä pelaamista toisissa muodoissa.
Pelikoneiden historia Suomessa – kuinka tähän päädyttiin?
Suomessa peliautomaatit ovat olleet osa katukuvaa jo 1920-luvulta lähtien, jolloin ensimmäiset mekaaniset hedelmäpelit saapuivat maahan. 1930-luvulla perustettu Raha-automaattiyhdistys (RAY) otti valvonnan käsiinsä, ja pelikoneet vakiintuivat osaksi suomalaista uhkapelikulttuuria. 1980- ja 1990-luvuilla markettien ja kioskien pelikoneet yleistyivät, ja niiden asema kaupankäynnin oheispalveluna vahvistui.
Veikkauksen monopolin vahvistumisen myötä pelikoneet alkoivat tuottaa merkittäviä summia valtiolle. 2000-luvulle tultaessa ne olivat käytännössä jokaisen ruokakaupan, huoltoaseman ja kioskiketjun vakiovaruste. Rahapelien haittavaikutuksista alettiin kuitenkin keskustella yhä enemmän, ja vuosikymmenen lopulla sääntely kiristyi asteittain: pelikoneiden määrää vähennettiin, tunnistautumispakko otettiin käyttöön ja mainontaa rajoitettiin.
Nykyään pelikoneita pidetään kaksiteräisenä miekkana: ne tuovat rahaa yhteiskunnalle, mutta samalla ne aiheuttavat ongelmia erityisesti haavoittuvimmille ryhmille. Keskustelu niiden tulevaisuudesta jatkuu, ja samalla nettipelaamisen kasvu osoittaa, että pelikoneiden poistaminen kaupoista voi olla vain osa laajempaa ratkaisua rahapelaamisen ongelmiin.
Mitä jatkossa tapahtuu?
Kauppojen pelikoneiden kieltäminen on kysymys, jossa vastakkain ovat pelihaittojen ehkäisy ja rahapelijärjestelmän taloudelliset intressit. Vaikka pelikoneiden poistaminen julkisista tiloista voisi vähentää ongelmapelaamista tietyissä ryhmissä, se ei itsessään lopettaisi pelihaittoja – vaan todennäköisesti siirtäisi pelaamisen yhä enemmän nettiin, jossa kontrolli on vaikeampaa.
Suomen siirtyessä lisenssijärjestelmään keskustelu rahapelaamisen sääntelystä ei pääty, vaan se saa uusia ulottuvuuksia: miten hallita markkinoita siten, että pelihaittoja vähennetään ilman, että pelaaminen valuu yhä enemmän valvomattomille toimijoille? Yksi asia on kuitenkin varma: peliongelmat eivät ratkea yksittäisillä kielloilla, vaan kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa yhdistyvät sääntely, valistus ja vastuullisen pelaamisen edistäminen kaikilla rahapelaamisen osa-alueilla.
