Heipparallaa ja ihanaa sunnuntaita! Täällä on vedetty nautinnollisen brekun merkeissä suklaa-banaani lättyjä naamariin ja startattu päivää käyntiin. Aamulla sängystä nouseminen osoittautui pieneksi haasteeksi, ei pelkästään lyhyemmiksi jääneiden yöunien vuoksi vaan siksi, että kroppa on kuin jyrän alle jäänyt. Eilen kisattiin Tough Viking Helsingissä ja myöskin allekirjoittanut pääsi ja uskaltautui vihdoin ottamaan osaa kyseiseen tapahtumaan ja siinä siis syy, miksi tänään kroppaa peittävät pienet jos suuremmatkin mustelmat, jalkapohjat ovat kipeät ja polvet kevyesti nestettä keränneet ja kankeat. Hauskaa kuitenkin oli ja vaikka kroppa nyt tuntuukin joltain kidutusmasiinan läpikäyneeltä niin eilistä kokemusta en pois vaihtaisi!
Mikä ihmeen Tough Viking?
Kyseessä on siis estejuoksukilpailu, jossa kisaajat juoksevat noin 10km mittaisen matkan ja suorittavat matkan varrella liudan erilaisia esteitä, joita tänä vuonna oli yhteensä 27 erilaista. Kisan tarkoituksena on haastaa kilpailijaa niin henkisesti kuin fyysisesti. 10km juoksu ei ehkä kuulosta ylitsepääsemättömältä, mutta kun matkalle oli aseteltu jos jonkinlaista puristusvoimaa, vetovoimaa, kiipeilytaitoja, ketteryyttä ja notkeuttakin haastavia esteitä niin 10km juoksukaan ei enää tunnu välttämättä samalta kuin jos vain keskittyisi juoksemaan.
Matkan varrella esteitä oli tosiaan erilaisia ja näin ensikertalaisen innostuneen urheilijan näkäkulmasta sopivan haastavia ja todellakin fyysisesti kuormittavia. Crossfit taustasta osoittautui olevan hyötyä monessakin kohdin, koska esineiden raahailut, nostelut ja kiipeämiset ovat kyllä tulleet treeneissä tutuiksi. Myös se, että aina ei tunnu niin mukavalta on tuttua. 10km juoksumatkan varrella piti ryömiä piikkilankojen sekä panssarivaunujen alitse, kiivetä köyttä n.5m korkeuteen, kiipeillä apinapuissa, kiivetä köysirataa ylös ja alas, kiivetä vuorelle, roikkua ja edetä roikkuvia naruja pitkin eteenpäin, kahlata ja uida töölönlahdessa, kiivetä korkealle rampille ja liukua alas töölönlahteen, sukeltaa, juosta täysillä n. 5m korkealle rampille ja kivuta vielä ylemmäksi ilman ylimääräisiä jalkatukia, puskea itseään tasolta toiselle, ylittää seiniä, kantaa tukkeja, nostaa 50kg painavaa atlaskiveä, vetää kettingillä painavaa painoa perässä ja mitähän vielä. Ajoittain piti yrittää olla aikamoinen ninja ja moni este olikin tuttu tv:stä katsottavasta Ninja Warriors ohjelmasta. Ja tosiaan, samalla näiden esteiden välissä piti vielä kyetä juoksemaan ja oikeastaan koko kisa märkänä, koska ensimmäinen vesieste tuli jo about 500m matkan jälkeen. Vaatteet märkänä ja kengät liukkaina painettiin menemään Kaisaniemen, töölönlahden ja hakaniemen ympäristössä, mutta vitsi miten siistiä!
Kisa oli ihan mieletön kokemus ja haastoi kyllä fyysesti. Henkisesti ainoaa kamppailua kävin sen osalta, että pistääkö mahaan niin paljon että höllätäkö tahtia vai puskeako vain eteenpäin. Pääosin puskettiin menemään eteenpäin ja muutamia lyhyitä kävelybreikkejä otettiin mielestäni fiksusti matkan varrella mm. pahimpien ylämäkien aikana. Suotta sitä hapottamaan jalkoja ylämäessä, kun silloin voi hieman himmata ja palautella. Matka eteni tasaista tahtia ja treenikaverini Roosan kanssa osoittauduttiin tasavertaiseksi parivaljakoksi. Tsempattiin toisiamme ja osa esteistä suoritettiin yhteistyössä toisiamme auttaen, mikä oli kisan luonteeseen kuuluen sallittua. Paria roikkumista ja ilmassa siirtymistä vaativaa estettä jouduin harmikseni kokeilun jälkeen skippaamaan vanhan olkapäävamman vuoksi, koska en halunnut kättäni turhan vuoksi rikkoa. Näillä pisteillä sitten suoritettiin vaadittuja sakkojuoksuja ym. Kuitenkaan se ei menoa haitannut, koska kaikki muut esteet kykenin suorittamaan.
Juoksua ei ole tullut harjoitettua koskaan oikein kunnolla ja kesän aikana tuli tehtyä ehkä 2 kunnon lenkkiä, minkä vuoksi kisaan lähteminen hieman jännitti. Tämän kisasuorituksen jälkeen voin kuitenkin todeta, että jos muuten liikkuu ja tekee asioita järkevästi niin näköjään sitä voi juoksukunnon treenaamattomuudesta huolimatta jaksaa juosta. Toki tuollainen tapahtuma ja muiden tsempit tsemppasi ja antoi energiaa.
Omaksi lemppariesteeksi muodostui ehdottomasti Super Slide, jossa siis ensin kiivettiin 4-5m korkeuteen ja sitten liu’uttiin mäkeä pitkin kylmään töölönlahteen. :D Inhokkia en osaa nimetä, mutta eniten haasteita tuottivat ilmassa edeten roikkumisesteet olkapään vuoksi. Ensi vuonna kuitenkin vahvempana näiden kohdalla. Seinäkiipeilyt ilman jalkasijoja osoittautuivat myös aikamoisiksi pirulaisiksi, vaikka niistä selvittiinkin kunnialla. Kyllä oli muscle up liikkeen handlaamisesta hyötyä kyseisilläesteillä, niin jaksoi puskea tämän reilu 70kg ruhonkin ylös seinien päälle.
Maaliin tulimme Roosan kanssa lähes rinta rinnan. Lopputuloksena huomasimme ällistykseksemme päivän päätteeksi, että olimme ikäluokassamme 25-29 vuotiaat sijalla 5 ja 6. lähes 400 naiskisaajan joukosta. Suuremmassa mittakaavassa kaikkien naiskisaajien joukosta huomasin sijoittuneeni sijalle 29 reilun 1300 naiskisaajan joukosta. Mitä ihmettä!?
Oma loppuaikani kilpailussa oli siis 1h 25min 12sek
Tavoitteena kisaan lähtiessä ja lähtöviivalta startattaessa oli ainoastaan selvitä maaliin ja vielä ehjänä. Omat odotukset ylittyi ja olen kiitollinen, että päätin kisaan osallistua. Ensi vuonna todellakin uudestaan ja kannustan myös sua osallistumaan ja kokeilemaan!
Mä nautin itseni haastamisesta ja elämysten saamisesta. Parhaat muistot, mitä omalta elämäni varrelta olen onnistunut keräämään, on nimenomaan tulleet erilaisista hetkistä, suorituksista ja tapahtumista. Tällaiset asiat tuo mun elämään niin paljon enemmän sisältöä ja antaa myös tarinoita kerrottavaksi. Siksi nautin siitä, että saan tehdä ja urheilla. Haastaa itseäni, joskus epäonnistua ja sitten taas onnistua. Tämä kisa meni aivan yli odotusten, niin tavoitteiden kuin omien odotusteni osalta kyseistä tapahtumaa kohtaan.
