Sotien jälkeen, 1940-luvun lopulla alettiin rakentaa uusia pientaloja joita kutsutaan yleisesti rintamamiestaloiksi tai tyyppitaloiksi. Vielä nykyäänkin suositut rintamamiestalot rakennettiin alunperin sodan jälkeiseen asuntopulaan kun jopa yli 11 prosenttia Suomen väestöstä oli ilman kotia. Talvisodassa tuhoutui 100 000 asuntoa, ja lisäksi asutettavia tuli evakkoina Karjalasta ja Hankoniemestä luoden akuutin asuntopulan. Puolitoistakerroksisille taloille tyypillistä oli yhden hormin ympärille rakennetut huoneet eli tupa, makuukamari, sali ja eteinen.
Yläkerrassa oli käyttöullakko joita perhekoon ja lisätilan tarpeen kasvaessa alettiin muuttaa asuintiloiksi. Rakennusmateriaaleista oli jälleenrakennuksen aikana pulaa ja tyyppitalot ja niiden piirrustukset olivat vapaasti omatoimirakentajien käytössä. Malleja oli useita, esimerkiksi isommat kaupungit kuten Helsinki, Turku ja Tampere sunnittelivat omia tyyppitalomallistojansa, mutta yleensä ottaen mallistot muistuttivat hyvin paljon toisiaan. Kantavana rakenteena käytettiin yleensä perinteistä hirsiseinää tai lautarakenteista runkoa, jonka lämmöneristeenä käytettiin sahanpurua molemminpuolisten lautavuorausten sisällä. Koska rakennusmateriaaleja oli huonosti saatavilla, kierrätettiin mitä pystyttiin, esimerkiksi raunioista otettiin käyttökelpoista tavaraa, tiiliä puhdistettiin ja vääntyneitä nauloja suoristettiin. Kaupungeissa rintamamiestalot sijoitettiin yleensä omille asuinalueilleen oman pihan kera. Monissa taloissa oli kellarikerros joka mahdollisti pesutilojen rakentamisen alakertaan ja oma piha joka mahdollisti luonnonläheisen asumismuodon kasvimaan kera ja olipa pihoilla myös tilaa pihasaunan rakentamisellekin. Jälleenrakennus ja rintamamiestalojen suosio kesti 40-luvulta 60-luvulle asti, ja tuon 20 vuoden aikana nähtiin monta eri talomallia, mutta kaikissa niissä oli ideana keskellä oleva muuri ja tilojen muunneltavuus.
Suosio ei ota laantuakseen
Rintamamiestaloja on vuosien saatossa korjattu ja remontoitu täyttäämään nykyaikaiset rakennusvaatimukset, tottumukset ja elintason. On lisätty saunoja, makuuhuoneita, pesutiloja ja kodinhoitohuoneita sekä tilojen käyttötarkoituksia on muunneltu. Moniin rintamamiestaloihin on rakennettu myös lisäsiipiä. 1960-luvulla monesta talosta purettiin pönttöuunit,mitä on myöhemmin pidetty virheenä, sillä lämmitysmuotona puun polttaminen pönttöuuneissa on hyvin tehokas lämmitystapa. Alunperin rintamamiestaloissa elettiin hyvin erilaista elämää kuin nykyään. Taloissa ei ollut yleensä sisälle johdettuja vesiputkia vaan vedet kannettiin sisään kaivosta, pyykit pestiin ulkorakennuksessa missä tapahtui myös peseytyminen ja saunominen. Ilmanvaihto toimi keskelle taloa sijoitetusta lämpimästä hormista painovoimaisesti eli lämpötilaerojen avulla.
Mitä kylmempi ilma ulkona, sitä voimakkaampi ilmanvahto. Rintamamiestalot ovat erityisesti nuorten perheiden suosiossa, ja monet haaveilevatkin perinteisen puutalon ja suuren puutarhan idyllistä. Nostalgiset muistot mummolassa vietetyistä kesistä ja romanttiset haaveet kuistilla istuskelusta kesäiltana ohjaavat rintamamiestaloista haaveilevien ostopäätöksiä. Valittetavasti monet rintamamiestalot on remontoitu väärin talon ja sen asukkaiden terveyttä ajatellen, ja monet niistä kärsivätkin sisäilmaongelmista kuten homeesta. Niin sanottu nykyajan vedellä lotraava elämäntapa ei sovellu yhteen rintamamiestalojen rakennusperiaatteiden kanssa ja voivat pahimmillaan tuhota vanhan talon asumiskelvottomaksi. Astianpesukoneet, suihkut ja pesukoneet käyttävät keskimäärin noin 160 litraa vettä päivässä ja näiden märkien elämäntapojen johdosta vanha talo voi kastua ja homehtua.
Suosio ei ota laantuakseen
Ilmanvaihto, joka alunperin rakennettin painovoimaiseksi ei nykyajan elämäntavoilla ole enää riittävä, vaan koneellisen ilmanvaihdon asentaminen voi olla suotavaa, varsinkin jos vuosien mittaan taloa on eristetty rakentamisen jälkeen lisää. Muita riski- ja vaurioalttita paikkoja ovat esimerkiksi kellaritilat, vinot katto-osuudet ja ulkoeristys joka sulkee kosteuden välieristyksen väärälle, eli sisäpuollelle. Esimerkiksi yhden millin levyinen, metrin pituinen halkeama rakennuksen höyrysulussa voi aiheuttaa kosteusongelman ja sitämyöta homehtumisen. Suomen noin 150 000 rintamamiestaloa on tulossa perusparannusikään, eli salaojituksien kuntoon laittamiset ja patolevyjen asennukset eivät tule halvaksi. Idyllisten tyyppitalojen remontoiminen nykyvaatimuksia vastaavaksi ja ennenkaikkea terveeksi voi köyhdyttää remontoijan kukkaroa jopa 100 000 euron verran kevyemmäksi.
