First Stop Canggu!
Olin aina haaveillut pääseväni Balille ja tämän reppureissun myötä myös tämä unelma kävi toteen. Lensimme Hanoista suoralla Air Asian lennolla Balille, joka vei noin 5h. Hanoin 16 asteen lämpötilan sekä tasaisten pilvimassojen jälkeen oli ihana astua Balin kentältä ulos aurinkoiseen ja helteiseen säähän. Olimme varanneet ensimmäisen majoituksen Canggun alueelta, jonne matkasimme kentältä taksilla jaetulla kimppakyydillä muutaman muun turistin kanssa. Canggua pidetään surffaajien paratiisina, joten hyviä aaltoja ja surffareita rannalta löytyi. Muuten itse Canggun ranta ei ollut meidän mieleemme. Canggu tuntui olevan erinäisten someinfluencereiden paratiisi ja katujen varsilta löytyi jos minkälaista desingputiikkia sekä kuvankauniita (ja samalla myös kalliimpia) ravintoloita ja kahviloita, jotka tarjosivat trendikkäimpiä ja terveellisimpiä ruoka- ja juomavaihtoehtoja. Kahvilat ja ravintolat olivat todellakin omaan mieleeni ja myös niiden ruokatarjonta, mutta trendikkyys näkyi myös hinnoissa. Me ruokailimme pääasiassa Warung ruokapaikoissa, jotka ovat siis ns. paikallisia keittiöitä ja tarjoilevat paikallista ruokaa. 200m päässä hotellistamme sijaitsi siisti ja trendikäs warung ravintola, jonka ruoka oli taivaallista eikä todellakaan hinnalla pilattu! Varmasti parasta ruokaa, mitä olimme koko reissun aikana tähän asti syöneet ja itseasiassa kyseisen ravintolan takia palasimme vielä lähelle Canggua viimeisten Indonesiareissupäiviemme ajaksi, hah. ;) Canggu oli kiva nähdä, mutta rantalomalle valitsisin itse jonkin ihan toisen paikan.
Sanon nyt tähän väliin, että liikkuminen Balilla on kallista! Paikallisten halpataksien ym. käyttöä on rajoitettu tietyillä alueilla, niin että esim. Grab-taksit voivat heittää kentältä tulevia ihmisiä turistialueille, mutta kyseiset taksit eivät muuten saa tulla alueelle esim. noutamaan asiakkaita. Missään muussa reissaamassamme maassa emme olleet vielä törmänneet tällaiseen järjestelyyn. Toki halpataksifirmat polkevat hintoja alemmas ja siksi jotkin paikalliset yksityistaksit tekevät mitä voivat, mutta kyseisen maan valuutalla ja hintatasolla yleisesti oli todella ärsyttävää maksaa esim. 20km matkasta lähes 30e, kun paikalliset yrittävät hyötyä turisteista rahallisesti mahdollisimman paljon. Liikkumisessa kannattaa yleisesti suosia vuokrattavia mopoja tai varata mopokyyti paikasta toiseen liikkumiseen. Yhden päivän mopovuokralle tuli hintaa keskimäärin 3-5e ja tankin täytti 2-3 eurolla.
Sanon nyt tähän väliin, että liikkuminen Balilla on kallista! Paikallisten halpataksien ym. käyttöä on rajoitettu tietyillä alueilla, niin että esim. Grab-taksit voivat heittää kentältä tulevia ihmisiä turistialueille, mutta kyseiset taksit eivät muuten saa tulla alueelle esim. noutamaan asiakkaita. Missään muussa reissaamassamme maassa emme olleet vielä törmänneet tällaiseen järjestelyyn. Toki halpataksifirmat polkevat hintoja alemmas ja siksi jotkin paikalliset yksityistaksit tekevät mitä voivat, mutta kyseisen maan valuutalla ja hintatasolla yleisesti oli todella ärsyttävää maksaa esim. 20km matkasta lähes 30e, kun paikalliset yrittävät hyötyä turisteista rahallisesti mahdollisimman paljon. Liikkumisessa kannattaa yleisesti suosia vuokrattavia mopoja tai varata mopokyyti paikasta toiseen liikkumiseen. Yhden päivän mopovuokralle tuli hintaa keskimäärin 3-5e ja tankin täytti 2-3 eurolla.
Ubud – Kulttuuria ja vesiputouksia
Canggusta siirryimme muutaman yön jälkeen autokyydillä n. 1h ajomatkan päähän Ubudiin. Ubudia pidetään Balin kulttuurikeskuksena: erilaisia kauniita temppeleitä ja koristeellisuutta, ostosmahdollisuuksia, erilaisia ravintoloita, apinametsää, joogapaikkoja ym. Ubudissa vuokrasimme skootterin suoraan majoituspaikaltamme ja liikuimme sillä ihmettelemään ympäristöä. Itse vaikutuin alueen vehreydestä ja luonnosta. Vihreinä loistavia riisipeltoja ja kymmeniä erilaisia kauniita vesiputouksia. Yksi syy miksi itse halusin Balille oli se, että tiesin täältä löytyvän erilaisia vesiputouksia ja mähän rakastan vesiputouksia! Niin kaunista. Osaan vesiputouksista oli helppo päästä ja osa oli hieman hankalampien matkojen ja patikoinninkin päässä. Osassa pyydettiin pientä pääsymaksua ja osa oli ilmaisia. Kaikista helpoimmat putoukset ovat tottakai kunnon turistipaikkoja, mutta kun ajeli kauemmaksi löytyi luonnon keskeltä niin kuvankauniita ja upeita paikkoja. Vesiputouksia kannattaa todellakin käydä Balilla ihmettelemässä! Etenkin sadekaudella vettä riitti ja olin aivan mykistynyt niiden kauneuden edessä.
Paljon puhutut Gili-saaret
Ubudista matkamme jatkui venekyydillä kohti Gili-saaria. Vietimme ensin pari yötä suurimmalla gilisaarella eli Gili Trawanganilla, jonka sanotaan olevan nuorten suosima bilesaari. Meidän oleskelun aikanamme saarella oli kuitenkin hiljaista ja rauhallista. Saaren edustalla pystyi snorklaamaan ja bongata vedessä suuria merikilpikonnia. Rannasta joutuu kuitenkin kävelemään pidemmälle, ennen kuin pystyy kunnolla uimaan muutakin kuin käsipohjaa. Ainiin! Näillä saarilla liikkuminen tapahtuu jalkasin, pyörällä tai hevoskärryillä, koska moottoriajoneuvoja ei ole.
Trawanganin jälkeen halusimme käydä katsastamassa pienemmän Gili Airin tunnelman. Tykkäsin paikasta todella! Ihana rauha ja autenttisempi fiilis. Tekemistä saarella ei juurikaan ole eli se on ihan täydellinen paikka rentoutumiseen. Saarelta löytyi halpaa syötävää pienistä warung keittiöistä, joita paikalliset pitivät omien kotiensa yhteydessä.
Lombok, Balin rennompi sisar
Gili Airilta suuntasimme suurelle Lombokin saarelle. Gili-saaret kuuluvat itseasiassa Lombokille ja näiden välillä liikennöi edullinen paikallinen veneliikenne. Maksoimme kyydistä n. 2-3e/henkilö ja vene lähti, kun siinä oli kyydissä 40 matkustajaa. Onneksemme vene täyttyi nopeasti, emmekä odottaneet kuin 20min lähtöä.
Lombokilla päädyimme ensin Senggigin kylään. Lombokin saaren sanotaan olevan kuin naapurinsa Bali silloin, kun turistit eivät vielä olleet vallanneet paikkaa. Turisteja oli vähemmän ja paikka on ns. luonnonläheisempi ja huomattavasti harvempaan asutumpi. v. 2018 Lombokilla oli voimakas maanjäristys, joka on paikallisten ikäväksi karkottanut turisteja alueelta. Paikallisten on haastavaa tienata, kun turisteja ei ole tai tule. No me ainakin nautimme, kun oli rauhallisempaa. Balilla tunnelma nimittäin on huomattavasti tiiviimpi ja myös liikenne sen mukaista. Lombokilla oli helppoa ajella mopolla ja ihmetellä paikkoja. Yhtenä päivänä teimme villin päiväretken ja ajoimme 80km yhteen suuntaa päästäksemme kehutulle Tiu Kelep vesiputoukselle. Valitettavasti juuri tälle päivälle iski kunnon sateet ja emme päässeet kyseiselle putoukselle, koska sen saavuttaminen olisi vaatinut viidakkojoen ylittämistä ja nyt kun satoi kaatamalla, oli ylityskohdat ummessa ja vesi vieritti kiviä mukanaan. Emme ottaneet riskiä… Onneksi kuitenkin näimme yhden toisen putouksen ja samalla näimme, millaista elämä on Lombokin maaseudulla. Ajelimme välillä sellaisia polkuja pitkin keskellä riisipeltoja, että meinasi epätoivo iskeä. :D Jäi ainakin reissu mieleen, kun märkinä pääsimme lopulta takaisin hotellille ja retkeen oli mennyt koko päivä.
Sengiggin jälkeen vietimme muutaman yön Lombokin saaren eteläosissa Kutan kylässä, josta taas teimme omatoimisia päiväretkiä lähialueille bongaten erilaisia rantoja ja näköalapaikkoja. Kauniita ja tyhjiä rantoja oli paljon ja myös turkoosi vesi houkutteli uimaan. Täällä ei ollut tietoa turistimassoista ja paikoista pystyi nauttimaan omassa rauhassa.
Lombokilta matkasimme venekyydillä Nusa Lembonganille, joka kuuluu Balin saaristoon. Kyseinen venematka oli valehtelematta yksi elämäni hirveimmistä kokemuksita. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mutta merenkäynti oli hurjaa ja hurjemman siitä teki veneen takkuileva moottori, jonka vuoksi vene pysähteli paikalleen keskelle merta 15-20 minuutiksi useita kertoja ja aallot keinuttelivat venettä niin, että lähes jokainen matkustaja voi silminnähden pahoin. Parin tunnin venematka venähti lopulta lähes 5 tuntiseksi ja perillä olin iloinen saadessani jalkani taas vakaalle maalle. Huolimatta tästä kokemuksesta tarvoimme vielä rinkat selässä n. 3km matkan mäkisiä teitä pitkin toiselle puolelle Lembonganin saarelle varaamaamme majoitukseen. Kävellen siksi, että kyyti olisi maksanut yli 10e, joka kyseisestä matkasta tuntui ihan naurettavalta enkä siksi perjaatteesta suostunut maksamaan. Siinäpähän sitten kärsittiin. :D
Rentoilua Nusa Lembonganilla
Nusa Lembonganin majoituksemme oli niin upea, että viihdyimme paikassa lopulta neljä yötä. Saarella sataa harvoin ja pääsimme nauttimaan auringosta ja ottamaan rennosti. Saarella liikuimme jalkasin ja sitten mopolla paikkoja ihmetellen. Saaren tunnetuin nähtävyys on Devil’s Tears, joka on syntynyt aaltojen lyödessä kallioon. Nusa Lembonganilta kuljimme keltaista siltaa pitkin mopolla viereiselle pienemmälle saarelle Ceninganille, jossa oli makeita kalliomuodostelmia ja kauniit jylhät näkymät merelle sekä erilaisia kivoja rantabaareja ja kahviloita, joissa mielellään vietti hetkiä ja nautti kylmiä kahvijuomia.
Nusa Penida, upeimmat maisemat!
Nusa Lembonganilta jatkoimme venekyydillä viereiselle suuremmalle saarelle Nusa Penidalle. Tästä saaresta tuli ehdottomasti lempparini tällä Indonesian reissulla! Samanlaisia maisemia en ole nähnyt missään.
Nusa Penidalla liikkuimme taas vuokratulla skootterilla. Mies ajoi ja minä istuin kyydissä ja navigoin meidät MAPS.ME sovelluksella haluamiimme paikkoihin. Tiet olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa, joskin pidempien matkojen viimeisimmillä pätkillä olisi ollut syytä olla mönkijä tai vastaava, sen verran pomppuista ja kivikkoista oli. Jos menet joskus Penidan saarelle varaa reissuun ehdottomasti useampi päivä, nähtävää nimittäin riittää! Omat lempparini olivat Kelingking beach ja Diamond beach. Tällä saarella tosin on syytä olla hieman parempi kunto, jos haluaa parhaimmille ja kauneimmille rannoille päästä. Reitti näille rannoille nimittäin kulkee kallioon rakennettuja portaita pitkin, joskin esim. Kelingking rannalle matka muuttui alas mennessä jyrkemmäksi ja jyrkemmäksi eikä loppupätkän askelmia enää voinut edes portaiksi kutsua. Rannoilla oli mukava lillua aalloissa, toisaalta sai myös varoa, ettei aallot vieneet mukanaan ja muutaman kerran tulin itse tyrmätyksi ja päädyin aallon mukana rantaan hiekkaa korvissa ja bikineiden alla. :D Hauskaa oli, mutta jännitystä kyllä riitti niin kiipeilyssä kuin itse vesileikeissä, uimiseksi sitä menoa ei nimittäin voinut kutsua.
Takaisin Balille
Nusa Penidan jätimme haikein mielin taaksemme ja siirryimme takaisin itse Balin saarelle. Vietimme muutaman yön Seminyakissa, joka osoittautui turistin shoppailuparatiisiksi. Paikallisia tuotteita ja käsintehtyjä koristeita ja desing liikkeitä vierivieressä. Me pysähdyttiin tänne vain siksi, että päästiin taas syömään hyvin tuonne alussa mainitsemaani Canggussa sijaitsevaan Warung ravintolaan. Mitäpä sitä ei ruuan vuoksi kestäisi. Shoppailut jätimme muille ja teimme vielä täältä käsin omatoimisen päiväretken skootterilla Ubudiin ja vielä viimeisille vesiputouksille.
Viimeiset kolme yötä vietimme vielä Balin saaren eteläosassa sijaitsevalla Bukitin alueella. Itselleni Bukitin alue ei näyttäytynyt kummoisena kaiken aiemmin kokemamme ja näkemämme rinnalla, vai emmekö sitten onnistuneet löytämään niitä kauniimpia paikkoja. No anyway, viimeiset kolme reissupäiväämme Balilla olivat hyvin sateisia, joten pääosin aikaa tulikin vietettyä majoituksen sisätiloissa. Yhtenä iltana sain ajatuksen lähteä pienelle juoksulenkille. Suunnittelin reitinkin ja ehdin juosta n. 1km, kun kulkukoiralauma katkaisi matkantekoni. Rähisevät ja haukkuvat koirat tulivat yllättäen minua kohti ja hyppäsin turvaan jonkun paikallisen pihahaan. Odottelin, että koirat lähtevät ja yritin jatkaa vielä matkaani, mutta kun taas tuli koiria vähän joka suunnasta katsoin parhaaksi palata takaisin. Pieni itkukin pääsi, kun tilanne siinä koirien edessä oli sen verran kuumottava. Onneksi mitään ei sattunut ja selvisin säikähdyksellä. Balilla on paljon kulkukoiria ja ne voivat olla yllättävänkin agressiivisia, etenkin laumassa. Suosittelen miettimään kahdesti kannattaako esim jalkasin liikkua pitkiä matkoja, ainakaan jos on yksin… Itse en osannut pelätä niitä, kunnes tämän tapauksen jälkeen.
Tätä viimeisintä sattumaa lukuunottamatta meidän Indonesian reissu oli todella onnistunut ja oltaisiin voitu jäädä, ellei meidän 30pv viisumi olisi mennyt umpeen… Tykästyttiin molemmat erilaiseen luontoon, vesiputouksiin ja kulttuuriin sekä ystävällisiin ihmisiin ja hyvään ruokaan. Myös majoittumaan pääsi halvalla hyvin ja nähtävää riitti. Miinuspuolina mainittakoon liikkumisen kalleus (venekyydit ja taksit). Balin ja Lombokin saaret olivat sellaisia, että tänne voisin palata joskus vielä uudelleen!
