Pysyvä muutos ja hyvinvointi vaatii suurempaa pohjatyötä itsensä kanssa. Pelkkä liikunnasta, ravitsemuksesta ja riittävästä unesta/palautumisesta huolehtiminen ei valitettavasti takaa hyvinvointia, jos muut elämän osa-alueet ja asiat itsensä kanssa ovat keskeneräisiä tai epäselviä. Jos syyt siihen, miksi jotain tekee ovat ristiriidassa omien todellisten arvojen ja tarpeiden kanssa. Jos asioita pyritään muuttamaan kerralla ja liian nopeasti.
Moni tavoittelee hyvää oloa ja uskoo onnen löytyvän sitä kautta, kun pääsee tavoitepainoonsa: “sitten kun olen 10 kiloa kevyempi olen tyytyväinen itseeni ja voin hyvin.” En sano, etteikö painon pudottaminen olisi hyvä asia, se riippuu henkilöstä. Tarkoitan vain, että kannattaa myös pohtia tarkemmin, miksi ajattelee onnellisuuden ja hyvän olon olevan sidottu esim. siihen tiettyyn vaakalukemaan. Miksi se on sulle tärkeää ja millä tavalla uskot sen muuttavan elämääsi? Kun syyt kaiken tekemisen, panostamisen ja toteuttamisen takana ovat itselle selkeitä ja lähtevät itsestä käsin on myös mahdollisuus onnistua suurempi.
Uusi alku, sama vanha tarina? Vai sittenkin pysyvä muutos?
Uuden vuoden alku potkii monia liikkeelle ja saa panostamaan itseensä, mielestäni siinä ei ole mitään väärää, päinvastoin. Mutta, jotta vuoden alussa esiin puskeva motivaatio kantaisi pitkälle ja asetetut tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa ja myös säilyttää, on syytä paneutua asioihin ja itseensä, omiin toiveisiin ja tarpeisiin syvemmin. Eikä siis toteuttaa asioita ja luoda tavoitteita itselle vain siksi, koska muutkin tekevät niin tai koska olen itse aina tottunut tekemään näin. Kyllähän se, jos joka vuosi aloittaa esimerkiksi sen saman painonpudotus projektin kertoo jostain. Silloin kannattaa muuttaa jotain. Käyttää aikaa asioiden pohtimiseen. Epäonnistuessa kyse harvemmin on siitä, että olisi todella laiska tai saamaton. Kyllähän se jo kertoo halusta ja toiveesta onnistua, kun viitsii edes aloittaa. Kun samaa asiaa jaksaa yrittää ja toistaa vuosi vuoden perään joskus paremmin tuloksin ja joskus heikommin.
Tästä päästään myös siihen, miksi itse uskon niin monen jojoilevan painonsa kanssa ja tuskailevan samojen asioiden parissa vuosi vuoden perään. Uskon, että todelliset syyt sille, miksi jotain asiaa toteuttaa ovat lopulta ristiriidassa omien tarpeiden ja arvojen kanssa. Samalla uskon, että asioita on lähestytty väärästä näkökulmasta ja vääränlaisin odotuksin. Painonpudotuksen ja tavoitepainoonsa pääsyn jälkeen joku saattaa miettiä, että tältäkö tämä nyt siis tuntuu. Olemme nimittäin herkästi taipuvaisia “glorifoimaan” tulevaisuutta ja tavoitteiden saavuttamista, sitä miltä se meistä tuntuu ja millaisia tunteita synnyttää. On raskasta uhrata muu elämä ja nautintojen kokeminen jonkin asian vuoksi, jos se asia ei olekaan todella sitä, mitä haluamme tai syyt toteutuksen takana ovat vääristä lähtökohdista rakennettuja.
Toinen asia on se, että pysyvät muutokset vaativat oikeasti pitkäjänteisyyttä ja tietynlaista sitoutumista. Valitettavan paljon näkee ja kuulee sitä, että muutos esim. painonpudotuksen osalta pyritään saavuttamaan mahdollisimman nopeasti, toisinaan keinolla millä hyvänsä ja uhraamalla muu elämä. Toisaalta, joskus halutaan tuloksia, mutta ei kuitenkaan olla valmiita tekemään asian eteen juuri mitään. Jos näin on, niin sitä suuremmalla syyllä kehotan käyttämään aikaa sen pohtimiseen, josta jo tekstin alussa mainitsin:
Miksi tämä asia on itselleni tärkeä ja millä tavalla uskon sen muuttavan elämääni? Lisäisin myös pohdittavaksi, että mitä asioita olen oikeasti valmis tekemään muutoksen eteen ja millaisista asioista minun kenties tulee luopua saavuttaakseni halutun tavoitteen?
Itse uskon siihen, että jos jotain asiaa todella haluaa niin siihen haluaa panostaa ja sille asialle on myös halukas uhraamaan aikaa. Ja sille muutokselle todellakin kannattaa antaa aikaa. Pikavoitot ja nopeat tulokset houkuttelevat varmasti jokaista, mutta pidemmällä aikavälillä yksittäisten osa-alueiden haltuunottaminen on huomattavasti helpompaa ja kantaa pidemmälle kuin se, että kerralla pyrkii muuttamaan kaiken. Pidemmällä aikavälillä on todella mahdollisuus oppia ja sisäistää asioita ja samalla jalostaa niitä käytäntöön eikä vain tehdä tietyllä tavalla, koska paperissa lukee niin. Samalla on mahdollista edelleen elää elämää ja pitää myös kiinni elämään nautintoa tuovista asioista. Kaikesta kivasta ei pidä luopua. Hyvinvoinnin ei ihan oikeasti kuulu olla hampaat irvessä suorittamista, koska muutenhan koko asiasta katoaa pohja ja hyvinvoinnin tavoittelusta tuleekin pahoinvointia tuova asia, joka harvemmin inspiroi ketään jatkamaan ja pysymään sillä tiellä. Toki on hyvä muistaa, että uusien asioiden opettelu on usein aluksi vaativaa ja myös sitä aikaa vievää, mutta niiden tulisi helpottua ajan ja harjoittelun myötä. Ilman pieniä uhrauksia ei voi odottaa myöskään tuloksia.
Kannustan tekemään fiksuja muutoksia asia tai kokonaisuus kerrallaan omassa tahdissa itseä ajatellen. Sellaisin muutoksin ja keinoin, jotka todella on mahdollista säilyttää siinä omassa arjessa sillä oman elämän mittaisella matkalla.
