Liikunta on ollut osa mua jo pikkutytöstä lähtien ja siitä kiitos kuuluu vanhemmilleni. Äiti on pienenä tyttönä ottanut mut mukaan koirien kanssa lenkille ja kuulemma en rattaissa viihtynyt, vaan tykkäsin pomppia ja taapertaa mukana ihan jalkasin. Omissa muistikuvissa on, kuinka en niinkään juossut tai kävellyt, vaan ennemminkin laukkasin hyppelemällä. :D Ekalla luokalla aloitin jalkapallon pelaamisen, koska kaveritkin aloitti ja loppupeleissä se olin minä joka aina vaan jatkoi (aina viime syksyyn asti) ja jota iskä sai kuskailla treeneihin. Siitä saan kyllä olla ikuisesti kiitollinen, että isä jaksoi kuskailla lukioikäisenäkin tätä tyttö futistreeneihin Tuusulasta Helsinkiin omien työpäiviensä päätteeksi ja vielä hengailla siellä treenien ajan…
Voisinkin sanoa, että liikkuminen on juurtunut minuun lapsuuden leikkien, äitin ja koirien kanssa tehtyjen lenkkien sekä futisharrastuksen myötä. Liikunta ja urheilu kasvoi osaksi minua, joskin liikunnan ja urheilun parissa vietetty aika on elänyt ja muovaantunut eri elämänvaiheideni aikana. Jos lukioikäisenä treenasin parhaimmillani 12 kertaa viikossa, tulee tänä päivänä treenattua 5-7 kertaa viikossa, pääasiassa kuitenkin 5 kertaa. Myös koiran omistajana mullakin on tiettyjä velvollisuuksia ja koiran ulkoiluttamisen ollessa pakko, tulee itsekin liikuttua. Nyt kesällä olen hyödyntänyt pyörää ja liikkunut työmatkoja kokonaan tai osittain fillarilla ja tehnyt myös osan kotikäynneistä asiakkailla pyörällä polkien. Liikkumiseen mahdollisuuksia on niin monia, eikä sen aina tarvitse tarkoittaa aikatauluun sidottua tietynlaista treeniä.
Mutta sitten siis itse postauksen otsikkoon. Mikä saa mut liikkumaan ja miten saan pidettyä itseni aktiivisena viikosta toiseen ja treenaamaan myös helteillä? Moni tuttu ja vähemmän tuttu tätä usein kyselee ja ihmettelee, joten tässä nyt yleisesti muutama asia ja syy, miksi mä ja moni muukin pysyy niin sanottuna ikiliikkujana viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Liikkuminen on tapa. Treenaaminen on tapa. Jos onnistut omaksumaan ja tekemään jostain asiasta tavan, se usein tulee jäädäkseen ja siitä on haastava oppia pois. Mulle liikunta ja urheilu on olleet tapoja jo pienestä, kuten tuolla edellä kirjoitin. Kuitenkin liikunnan pysyminen osana arkeani ja elämääni on eri elämäntilanteissa vaatinut enemmän panostusta ja huomiota, eikä se ole aina ollut itsestäänselvyys. Uuden lajin sisään pääseminen ja sen saaminen osaksi arkea voi olla alkuun haastavaa. Kuitenkin, kun löytää sen oman jutun, on siitä helpompi pitää kiinni. Siksi kannustan jokaista löytämään sen itselle sopivan ja omalta tuntuvan tavan liikkua ja harrastaa. Mulla se on crossfit, sulla se voi olla punttisali, ryhmäliikunta, lenkkeily, porrastreenit, kävely, fillarointi, uiminen, pallopelit, retkeily tai mitä vaan, mikä pitää sut liikkeessä ja saat toteutettua sitä säännöllisesti. Yksin, ryhmässä tai kaverin kanssa.
Energia ja fiilis. Mulle liikunta antaa valtavasti energiaa ja hyvää fiilistä. Vaikka joskus treenien jälkeen olisin fyysisesti aivan poikki, mieli on energinen ja kroppakin palautuu, kun sen antaa palautua. Hyvä fiilis taas syntyy itsensä ylittämisestä. Jos huonona päivänä onnistuu patistamaan itsensä liikkumaan, voin taata, että fiilis on liikkumisen jälkeen parempi. Hyvä fiilis syntyy myös hyvästä treenistä ja siitä, että tarjoaa itselleen mahdollisuuden liikkua kun siihen pystyy.
Työ opettaa. Näen työssäni niin paljon ihmisiä erinäisine toimintarajoitteineen ja niin, ettei ole mahdollista liikkua vaikka haluaisikin. Joskus päätin, että niin kauan kuin mä voin liikkua ja pitää kehostani huolta, niin niin kauan aion siitä myös kiinni pitää. Ja vaikka kukaan meistä ei tätä hetkeä pidemmälle kykene näkemään, niin näen itseni mieluummin toimintakykyisenä kotona asuvana vanhuksena kuin sänkypotilaana hoivakodissa 70 vuotiaana. Siis siltä osin, kuin itse voin tiettyihin asioihin tiettyyn pisteeseen asti vaikuttaa.
Tavoitteet. Mulla on tällä hetkellä selkeä urheilullinen tavoite, joka myös pitää mut liikkeessä, saa raahautumaan boksille ja tekemään treenin jopa +35 asteen helteessä. Tiedän, että jos en treenaa ja liiku, en tuota tavoitetta koskaan tule saavuttamaan. Sen verran kunnianhimoinen ja yritteliäs olen, että jos jotain päätän, haluan siihen myös panostaa. Liikunnalliset ja urheilulliset tavoitteet pitävät siis minut liikkeessä.
Halu toimia roolimallina ja esimerkkinä. Olisi kummallista, jos pitäisin blogia liikunnasta, terveemmistä elämäntavoista ja hyvinvoinnista, jos en itse liikkuisi säännöllisesti. Elämä on toki paljon muutakin kuin liikuntaa, mutta mielestäni liikunnan pitäisi olla osa jokaisen elämää edes jossain määrin. Rajoitteet ja sairaudet toki ovat eri asia, mutta tapoja liikkua on niiiiiiin valtavasti, että jos oikeasti jotain haluaa niin keinoja kyllä löytyy. Liikunnan on todistetusti erinäisissä tutkimuksissa tutkittu vaikuttavan niin moneen asiaan elämässämme, kehossamme ja terveydessämme positiivisesti, että pidän mielelläni kiinni näistä positiivisista vaikutuksista, jotta eläisin pidempään, terveesti ja hyvinvoivempana.
Se antaa enemmän kuin ottaa. Liikunnan, liikkumisen ja urheilun voi nähdä elämää rajoittavana tekijänä ja pakkopullana tai sen voi nähdä elämälle sisältöä antavana asiana, jota ei välttämättä edes vielä tiedä. Mun harrastukset on rikastuttanut mun kaveripiiriä, vienyt mut kokemaan ihania asioita ja tuonut elämääni ihania muistoja, joita voin hymyssä suin muistella vanhana kiikkustuolissa (tai sitten siellä lenkkipolulla rollaattorin kanssa ;). Se on myös mahdollistanut mulle sellaisia asioita, joista osa tyytyy vain unelmoimaan. Koskaan en varmasti televisioon olisi gladiaattoreihin päässyt kilpailijaksi, jos en olisi treenannut läpi elämäni aktiivisesti, elämäntapani voisivat olla ihan toisenlaiset ym. Minulle liikunta on antanut enemmän mitä se on ottanut, vaikka olenkin joutunut kömpimään leikkauspöydältä loukkaantumisten takia 4 kertaa takaisin pelikentille ja juoksukuntoon.
Liikkuminen ja urheilu on siis iso osa elämääni ja ihan syystä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että aina enempi ei ole parempi, ja sen olen saanut omakohtaisesti kokea kantapään kautta ja samalla myös muu elämä rajoittaa liikuntamäärien nousemista liian korkeiksi. Vaikka liikunnasta ja urheilusta nautinkin ja se on iso osa elämääni, nautin myös ihan arkisista asioista ja ihan vain olemisestakin.
