Missä vika, kun yksilö “epäonnistuu” ja ei saavuta esim. nettivalmennuksen myötä haluttuja painonpudotustuloksia tai ei saa muutettua elämäntapojaan? Tai kun yksilö saavuttaa tuloksia, mutta hetken päästä valmennuksen jälkeen palaa vanhoihin tottumuksiinsa. Tai kun yksilö jättääkin leikin kesken… Onko kyseessä a) huono itsekuri vai b) mahdottomat vaatimukset?
Kirjoitan tämän tekstin nyt nimenomaan painonpudotuksen ja rasvapolton sekä elämäntapojenmuutoksen näkökulmasta, koska ne ovat asioita, mitkä saavat etenkin naiset lähtemään mukaan valmennuksiin. Ja koska alkuvuosi ja kesää kohti meneminen tuntuu automaattisesti tarkoittavan sitä, että pitää kiristellä ja hakea bikinikuntoa, jotta voi sitten kesällä keimailla solakkana rannalla, haluan tuoda näkökulmaa asioihin.
Harvemmin huono lopputulos on oikeasti asiakkaan syy. Moni, joka ohjelmia hankkii on päättänyt, että nyt lähtee, minä onnistun. Ongelma harvemmin on yksilön halussa ja motivaatiossa. Sen sijaan, yhä useammin ongelma on siinä, että yhdellä ohjelmalla saatetaan tarjota ratkaisua lähes kaikkiin ongelmiin kerralla ja ohjelmaa markkinoidaan sopivaksi _kaikille_, jotka muutosta haluavat. Syötetään kerralla liikaa tietoa ja liikaa vaatimuksia ja odotetaan, että yksilö pystyy omistautumaan täysin kyseiseen valmennukseen lähtötasosta ja tilanteesta riippumatta unohtaen muun elämän. Todellisuus on kuitenkin se, että ei ne ohjelmat ota huomioon tai kykene edes ottamaan huomioon yksilöä ja yksilön tarpeita (vrt. yksilövalmennus). Nettivalmennukset tehdään suuremmille massoille ja usein ne ovat hyvin kuuriluontoisia ja kestoltaan 6-12 viikkoa. Kun sitten yllättäen pitäisi valmennuksen alussa vetäistä koko oma arki, prioriteetit ja tottumukset omassa elämässä kerralla uusiksi, niin onko kyse huonosta itsekurista vai sittenkin niistä mahdottomista vaatimuksista, kun ei saavutakaan sitä, mitä ohjelmalla on luvattu saavutettavan tai, kun yksilö lopettaa kesken kaiken?
Toki on myös yksilön vastuulla miettiä, mikä on hänen elämässään realistista ja millaiseen valmennukseen kannattaisi tarttua, mutta joskus halu ja kova motivaatio voivat sokaista. Ei välttämättä omata todellista tietoa siitä, mitä muutos ja valmennuksessa tarjottavien rutiinien ylläpitäminen oikeasti vaatii. Uskotaan itseen ja omaan onnistumiseen. Ja lisäksi, kun näitä rasvanpolttoon ja painonpudotukseen erikoistuneita valmennuksia myydään vielä sillä sloganilla, että se sopii _kaikille_ on varmasti vaikea miettiä, miksi olisin se, jolle ohjelma ei sovi tai jolle se ei ole järkevä. Kun luvataan, että muutos on mahdollinen 6-12 viikossa, yksilö uskoo sen. Koska luottaahan hän ammattilaiseen ja valmentajan sanaan, kuten kuka tahansa muukin.
Valitettavasti olen törmännyt siihen, että kun joku on antanut kritiikkiä valmennusta ja sen toimivuutta kohtaan, puolustelijat hyökkäävät syyllistämään, että et vain noudattanut ohjeita ja “sulta puuttuu itsekuria”. Kuinka usein olet nähnyt jonkun valmentajan julkaisevan asiakkaiden huonoja valmennuskokemuksia ja palautteita? Veikkaan, ettet koskaan. Kukapa haluaisi näyttää tätä puolta omista valmennuksistaan, vaikka näitä huonojakin palautteita varmasti tulee. Tällä saadaan kuluttajalle/asiakkaalle herkästi se fiilis, että hänen “epäonnistumisensa” johtuu vain hänen kykyjen puutteesta, itsekurin puutteesta ja motivaation ja halun puutteesta, sillä onhan niin moni valmennuksella onnistunut ja saanut sen mitä halusi. Entäs ne, kenen ääni ei kantaudu muiden korville kuultaviksi… Kuinka he jatkavat tai miltä heistä tuntuu.
Haluan korjata tämän ajatusmallin, koska se voi jättää yksilöön jäljen, jonka kanssa ei ole kiva elää, eikä kenenkään tulisi ajatella, että on vain huonompi kuin muut. Toki toisilla on vahvempi itsekuri kuin toisilla, mutta kun kyseessä on esimerkiksi elämäntapojen muuttaminen ja painonhallinta ei sen tulisi vaatia jatkuvaa itsekurin kanssa painiskelua, koska kuka sellaista edes jaksaa 24/7 365 päivää vuodessa. Itsekuri joutuu tiukille, kun asetetut vaatimukset ovat liian tiukkoja ja rajoitettuja. Mahdottomat vaatimukset ajavat yksilön ahtaalle ja on ihan luonnollista, että jossain kohtaa homma ei enää vain toimi ja yksilö kokee, ettei pysty täyttämään noita saappaita, mitkä hänelle on ohjelman muodossa annettu ja hän lopettaa. Vika ei usein kuitenkaan ole yksilössä, vaan siinä tavassa miten asioita yritetään saada kerralla muutettua ja toteutettua. Kun nimenomaan se oma arki, pitäisi vetäistä kerralla uusiksi ja yrittää elää paperilla annettujen ohjeiden mukaan.
Ihminen ei ole robotti, joka vain ohjelmoidaan nappeja kääntelemällä uudestaan ja saadaan toimimaan halutulla tavalla.
Muutos vaatii aikaa, uusien tapojen omaksuminen vaatii aikaa. Heidän, jotka valmennusten jälkeen kokevat olevansa epäonnistuneita tai jotka kokevat, että itsekuri ei riitä, olisi hyvä tiedostaa se, että vika ei ole heissä, vaan tavoissa, joilla sitä omaa elämää yritetään kerralla muuttaa.
Koska toin tässä esiin nimenomaan nettivalmennukset haluan kuitenkin sanoa, että nettivalmennuksissa on myös hyvää. Ne esimerkiksi mahdollistavat usein palvelun ostamisen huomattavasti halvemmalla verrattuna yksilölliseen valmennukseen. Monessa valmennuksessa on käytössä erilaisia fb ryhmiä ja palstoja, joissa sitten voi tsempata ja motivoida toinen toisiaan ja saada tukea haastavien tilanteiden tullen. Ja on olemassa todella hyviä nettivalmennuksia, joissa oikeasti tehdään asioita järkevästi yksilöstä ja hänen terveydestään välittäen. Kuitenkin perinteisiin nettivalmennuksiin mukaan lähteminen edellyttää usein yksilöltä suurempaa valveutumista ja vastuuta omasta tekemisestä, mikä tekee siitä tietyllä tapaa haastavan nimenomaan painonhallintaa ja elämäntapamuutosta ajatellen.
Näkökulma: Oikeastaan suurin ongelma ei itsessään ole nettivalmennuksessa vaan siinä, miten kuuriluontoisia ne herkästi ovat. “Saavuta solakka bikinikunto 8 viikossa”, “-15kiloa 6 viikossa” jne. Ajallisesti esim 6-12 viikkoa on todella lyhyt aika, kun puhutaan painonpudotuksesta ja elämäntapojen muuttamisesta. Kyllähän valmennuksista ja ohjelmista tehoa löytyy ja varmasti rasva palaa, mutta millä hinnalla. Lyhyessä ajassa painon pudottaminen esimerkiksi vaatii jo suurempaa kalorivajetta ja koska syödä kuitenkin pitää ja ilman ruokaa ei pärjää, pitää tehoja löytää kulutuksen puolelta lisäämällä treenimääriä. Pitkässä juoksussa tämä ei ole toimivaa eikä kannattavaa tai järkevääkään, joten alun alkaenkin pitäisi muistaa, ettei vedä itseään alussa liian ahtaalle ja vie itseään sellaiseen tilanteeseen, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia terveyteen, joutuu painiskelemaan sen itsekurin kanssa tai kokemaan riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Muistetaan se, että oman hyvinvoinnin ja terveyden eteen tehdyt pienetkin valinnat merkitsevät enemmän, kun niistä pystyy pitämään kiinni kauemmin kuin sen 8 viikkoa. Verrattuna siihen, että vedetään kaikki tai ei mitään asenteella tiukka 8 viikon valmennus muuttaen kaikki kerralla ja todeten kyseisten viikkojen jälkeen tai jo niiden aikana, että ei vain kykene pitämään tästä kaikesta kerralla kiinni. Tämä on inhimillistä. Vika ei ole yksilössä, vaan tavassa, jossa kaikki yritetään kääntää ja laittaa kerralla uusiksi. Mahdottomat vaatimukset eivät edistä tai paranna kenenkään terveyttä ja hyvinvointia eikä pelkällä tiukalla itsekurilla voi kuvitella elävänsä koko loppuelämäänsä jonkin paperin ohjeiden mukaan. Elämäntapojenmuutoksessa tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja onnistumisen tunteita ja niitä voi löytää paremmin silloin, kun päästää irti tiukoista dieeteistä ja kuureista sekä asennoituu tekemään muutoksia pikkuhiljaa itseään ruoskimatta ja syyllistämättä.
