Miksi asioihin puututaan ja itselle tehdään jotain, vasta kun paikat hajoaa ja selkä kipeytyy? Miksi itseä otetaan niskasta kiinni vasta kun oma peilikuva ei enää miellytä, vaakalukema on pikkuhiljaa hiilautunut huonojen elintapojen seurauksena kymmeniä kiloja ylöspäin tai kun lääkäri toteaa 2. tyypin diabeteksen erinäisten oirekuvien perusteella? Tai kun ensimmäinen infarkti...

Oletko koskaan kiinnittänyt tarkemmin huomiota siihen, mitä teet päivittäin tai miksi teet asioita niin kuin teet? Oletko huomannut omaavasi huonoja tapoja, joista on haastavaa päästä eroon tai vaihtoehtoisesti yrittänyt kovasti saada elämääsi paremmille raiteille osa-alue kerrallaan, mutta huomaat jatkuvasti herkästi lipsuvasi takaisin vanhoihin toimintamalleihisi? Olen viimeisten parin viikon aikana kuunnellut...

Uskomme herkästi siihen, että olemme jotain vasta kun olemme onnistuneet tavoittelemassamme asiassa, kun olemme saavuttaneet tietyn ulkonäön tai kun olemme suoriutuneet jostakin. Moni hakee hyväksyntää ulkopuolelta eikä uskalla elää sellaista elämää kuin oikeasti se oma sielu ja sydän halajaisi. Nykyään on vähän liiankin helppo perustaa oma itseluottamuksensa esimerkiksi somesuosion varaan...

Olen onnistunut ajamaan itseni melko ahtaaseen paikaan. On hetkiä, jolloin sanon itselleni, että saan hommat hoidettua ja pidettyä narut käsissäni. Huonompina hetkinä musta taas tuntuu, että kaikki romahtaa enkä millään ehdi hoitamaan kaikkia asioita, joita haluaisin tai pitäisi hoitaa. Monesti päivän aikana huomaan pysähtyväni, hengittäväni syvään ja yritän hallita ajatuksiani...

Ollappa nainen. Joka neljäs viikko itseinho täyttää mielen ja peilistä vastaan katsoo turvonnut olemus. Joskus tuntuu, että hyvin pienetkin asiat alkavat ärsyttämään ja itkuherkkyys kasvaa. Ei osaa sanoa mikä siihen on syynä, mutta sattumoisin joku vain mättää. Tulee tiuskittua itsekseen, joskus myös muille ja manattua kaikkea maan ja taivaan väliltä...

Suomessa on unohdettu ns. viides julkisivu, eli kattomaisema. Kaupungeissa on alettava miettiä sitä kaupunkitilaa, joka meillä jo on mutta joka on jäänyt kokonaan hyödyntämättä. Sen sijaan, että katot olisivat jatkossakin tyhjää hukkatilaa, niitä voidaan muokata niin viihtymistarkoituksiin kuin ratkaisuina kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Helsingin yliopistossa on käynnistetty hankekokonaisuus, ”Viides...