Erilaiset suositukset määrittelevät tutkitun tiedon pohjalta sitä, mikä on elämämme perusedellytysten osalta tarpeeksi ja riittävästi. Tällä tarkoitan nyt esimerkiksi ravinto ja liikuntasuosituksia. Tutkimuksia tehdään vuosien ajan, tutkimusryhmiä seurataan ja verrataan tutkimukseen mukaan valikoituihin verrokkiryhmiin. Näiden pohjalta rakentuvat tietyt suositukset, jotka antavat mm. ravinnon sekä liikkunan osalta tiettyjä viitteitä siitä, mikä on sopivasti ja riittävästi.
Esimerkiksi UKK-instituutti suosittelee aikuisia liikkumaan 2,5 h eli 150minuuttia viikossa reippaalla tai 1h 15min rasittavalla tasolla kestävyyskuntoa parantaen. Lihaskuntoa ja liikehallintaa olisi hyvä harjoittaa 2h viikossa.
“Terveyttä edistää liikunta, joka vastaa teholtaan reipasta kävelyä ja kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Suositellun liikunnan vähimmäismäärän voi siis koota useista vähintään 10minuutin yhtäjaksoisista liikuntakerroista.”
Koko ikäni ja jo pienestä paljon liikkuneena mun on joskus vaikea ymmärtää sitä, miksi liikkumiseen ja liikunnan toteuttamiseenkin pitää olla omat suosituksensa. Liikunnan ja liikkumisen tulisi olla yksi elämän perustekijöistä ihan niin kuin syömisenkin. Ihmistä ei ole luotu olemaan paikallaan, mutta tietyllä tapaa kehitys on ajanut siihen, että koko ajan asiat helpottuvat ja tätä kautta myös niin sanottu pakollinen arjen sisällä tapahtuvakin liikkuminen vähenee. Liikkuminen ei ole enää niin sanotusti itsestään arjessa tapahtuva asia, vaan siihen pitää erikseen löytää ja ottaa aikaa. Jos haluaa huolehtia siitä, että liikkuu riittävästi on vain mentävä ja liikuttava. Liikunnan harrastaminen korostuu, koska ns. arjessa tapahtuva liikkuminen ja harrastelu tuntuu koko ajan vähenevän. Aikaa ei ole, tai sitten asioita ei ymmärretä tehdä niin kuin niitä kannattaisi, jotta esimerkiksi juuri liikkuminen siinä omassa jokapäiväisessä arjessa lisääntyisi.
Mä olen jo pitkään käyttänyt päivittäin ranteessani kelloa, joka samalla mittaa päivän aktiivisuutta ja tallentaa myös treenini. Mittaria on ollut hauska seurata, koska se tallentaa myös päivittäiset askeleeni ainakin suuntaa antavasti. Harvemmin tulee päiviä, jolloin päivittäinen askelmääräni jäisi alle suositellun 10 000 askeleen tai sitten alle tuon 150min viikoittaisen kestävyysliikunnan. Monesti mittari näyttää yhden viikon jälkeen lähes 500 tehominuuttia, joskin minä kyllä treenaan aktiivisesti ja myös liikun paljon, koska myös koiran omistaminen sitä vaatii lenkkien muodossa. Kuitenkin suurin ero mitä olen seurannut nyt pidemmän aikaa on siinä, menenkö helpoimman kautta ja matkaan töihin heti kodin vierestä lähtevällä bussilla, vai varaanko matkaan 10-15min enemmän aikaa ja kävelen ensin junalle, jolle matkaa on 1,5 km suuntaansa. Jo tämä pieni valinta olisi varmasti monen kohdalla asia, jota kannattaisi todella miettiä. Jos itse kävelen kyseisen matkan edes-takaisin joka arkipäivä on viikon jälkeen jo 15 ekstrakilometriä kasassa. Vähän liikkuvan ja etenkin liikuntaa kammoksuvan henkilön kohdalla tällainen muutos voisi olla jo todella merkittävä asia oman kunnon sekä hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.
Liikkumisen ei todellakaan tarvitse aina tarkoittaa liikunnan tai jonkin lajin harrastamista. Liikkuminen itsessään on ihan yhtä tärkeää! Vaikka suositukset suosittavat lihaskunnon ja liikehallinnan harjoittamista 2h viikossa ja tiettyjen minuuttimäärien keräämistä, jotta kestävyyskunto paranee, niin ihan ensimmäiseksi tärkeintä olisi ylipäänsä saada itsensä liikkeelle ja tekemään jotain. Oli kyse sitten 5, 10, 15, 30, tai 60 minuutista kerrallaan. Olen aiemminkin kirjoittanut arkiliikunnan merkityksestä täällä, jossa tarkoituksena oli tuoda esille sitä, miten jo ihan pienillä valinnoilla voi vaikuttaa omaan energiankulutukseen positiivisesti ja saada monia terveydellisiä hyötyjä. Liikunnan harrastaminen ja erilaiset urheiluharrastukset ovat hienoja ja suuri osa omaakin arkeani, mutta oikeasti suurin merkitys on sillä miten paljon ylipäänsä liikut.
Nykypäivänä on puhuttu siitä, kuinka erilaisten lajien parissa harrastajamäärät ovat kasvaneet ja siltä osin liikunnan harrastaminen ehkä lisääntynyt, mutta monen kohdalla liikkuminen on itseasiassa tästä huolimatta oikeastaan vähentynyt. Tämän näen johtuvan itsessään siitä, että mennään helpoimman kautta emmekä enää liikuta kehoamme kuten joskus aiemmin. Palvelut ovat helpommin saavutettavissa, pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen tarjonta on kasvanut, autojen määrät lisääntyneet haja-asutusalueilla. Hissit kuljettavat työpaikalla jalkojen ja portaiden sijaan ja muutenkin istumatyötä tehdään paljon entisaikojen liikkuvampien töiden sijasta, koska kehitystä on tapahtunut tasaisesti eri sektoreilla. Liikkumisesta on tullut suorittamista ja siihen pitää panostaa, jotta emme jumitu täysin laakereillemme lepäämään ja olemaan, milloin siinä näin kävi?
Liikkuminen ei edellytä paljoa. Nouset ylös ja kävelet. Otat askelia. Lähde ulos nauttimaan päivästä ja luonnosta. Kävele, juokse tai pyöräile paikasta toiseen. Jos työpaikalla sulla on asiaa samalla toimistolla työskentelevälle kollegalle nouse ylös ja kävele hänen luokseen äläkä tyydy soittamaan tai laittamaan viestiä. Myös meidän aktiivisesti urheilevien olisi syytä muistaa, että arkiliikunta ja liikkuminen on ihan yhtä tärkeää ja joskus jopa suuremmassa arvossa kuin esimerkiksi sinne kuntosalille vääntäytyminen ja suunnitellun treenin puskeminen läpi. Paikalleen jumiutuneen ja liikuntaa vähemmän harrastavan taas olisi hyvä saada itsensä vain liikkeelle. Sama se millä tavalla, mutta kunhan tekisi jotakin terveyshyötyjen ja HYVÄN OLON eteen. Pienilläkin valinnoilla voi olla suuri merkitys oman elämäsi kannalta, mitä tulee liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen. Edelleen, liikkuminen itsessään on tärkeää! Liikkumalla ja liikuttamalla itseäsi teet itsellesi ja terveydellesi oikeasti suuren palveluksen.
