Syksy saapuu ja samalla se usein tarkoittaa lisääntynyttä treenibuumia ja elämän järjestykseen laittamista kenties rennommin vietetyn kesän jäljiltä. Lomat on vietetty ja kesän aikana itselle annettujen vapauksien myötä treenaaminen on ehkä jäänyt vähemmälle, kenties sidukoita on nautittu enemmän ja myös jäätelöä on uponnut mahaan enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta nyt, kun syksy tulee, on taas aika tuoda elämään hallintaa ja saada muutosta aikaan. Pudottaa muutama kilo ja tehdä isommalla kädellä remonttia omaan arkeen ja omiin tottumuksiin. Kuulostaako tutulta?
Päätös on ensimmäinen askel. Edellä kuvattujen päätösten tekeminen, omaan terveyteen sekä hyvinvointiin panostaminen ei todellakaan ole huono juttu ja kannustankin kaikkia tarkastelemaan aika-ajoin omia tottumuksia ja käyttäytymistä. Kuitenkin siinä, miten ja miksi asioita lähdetään toteuttamaan on eroja, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi omien suunnitelmien toteutukseen ja näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla myös motivaation ylläpysymiseen pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Eihän kukaan meistä (toivottavasti ainakaan) halua parantaa omaa hyvinvointiaan, karistaa muutamia kiloja ja voida hyvin vain hetken tai tietyn lyhyen ajanjakson näiden muutosten jälkeen. Uskon, että jokainen lähtee päättäväisenä liikkeelle ja haluaa tosiaan saavuttaa nämä asiat ja on ainakin ajatuksen tasolla valmis tekemään myös tarvittavia muutoksia siihen suuntaan, että pystyy laihtumaan, olisi energisempi ja muutenkin terveempi ja hyvinvoivampi. Se joka ei todella muutosta halua, ei lähde niitä muutoksia edes tekemään tai sitten keinot muutoksen tekemiseen uupuvat totaalisesti, jolloin taas asiasta kannattaa keskustella näistä asioista tietävien ihmisten kanssa.
Pikaratkaisut ja nopeat muutokset kaikki mulle heti ja nyt perjaatteella ovat nostaneet suosiotaan. Ja joskus tuntuu, että näitä pikaratkaisuja haettaessa ja tavoiteltaessa ei tunnuta olevan riittävän valmiita panostamaan kokonaisuuteen, vaan halutaan ainoastaan päästä helpolla tuloksiin. Ainakin tältä musta tuntuu nyt ja kun mietin aiempaa minääni, joka halusi superdieetillä aikoinaan pudottaa painoa +5 kiloa ja kun keskustelen ihmisten kanssa, jotka haluaisivat saada esim. painoa putoamaan tai liikunnan osaksi arkea. Olin superdieetti aikanani valmis tekemään radikaalejakin muutoksia liikkumiseeni ja ruokavaliooni, mutta niistä liian nopeasti ja kaikki kerralla tehdyistä muutoksista oli todella haastavaa, kuormittavaa ja ajoittain myös tuskallista yrittää pitää kiinni. Seurasi tyytymättömyyttä itseen ja riittämättömyyttä, miksen minä pysty pitämään tästä kiinni, vaikka kuinka haluaisin. Aluksi todella suuri halu ohjasi tekemistäni ja motivoi, mutta kun saavutin haluamani tulokset aloin lipsumaan vanhaan, kuten käy monelle muulle, jos ja kun muutoksia ei ole tehty järjellä, asioita ajatellen ja lopulta sisäistäen. Ainakin itse koen, että ero aiemmassa minässä ja tässä nykyisessä minässä on juuri se. Ajatustapojen muuttaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen on auttanut ymmärtämään ja sisäistämään asioita, jotka ovat sitten edenneet toiminnan tasolle. Tämä on oikeasti tapahtunut pikkuhiljaa muutamien vuosien aikana, eikä kertarysäyksellä.
Pysyviä muutoksia tavoiteltaessa pitää ymmärtää, että usein kyseiseen prosessiin tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa kuin vain esimerkiksi 6-15 viikkoa. Omia juurtuneita tapoja ja tottumuksia harvemmin muutetaan yhdessä yössä, saati sitten parissa viikossa tai kuukaudessa. Moni haluaa tuloksia NYT, ja onhan se toki ymmärrettävää, mutta pikaratkaisuihin turvautumalla harvemmin saavutetaan pysyviä muutoksia, jotka syntyvät useammin ajatustapojen muutoksista ja laajemman kokonaisuuden ymmärtämisestä sekä hallitsemisesta. Vyötäröltä nopeasti katoavat sentit, kevyempi vaakalukema, hetkessä saapuva energisempi olo ruokavalion muokkaamisen ja herkkujen jättämisen jälkeen tuntuu hyvältä ja näkyy usein nopeastikin muutoksia tehtäessä terveellisempään suuntaan. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja kun suuria muutoksia ei enää saavuteta tai ei muisteta millainen olo oli ennen muutoksen aloittamista, testataan sitä, miten tehdyt muutokset onnistuu ylläpitämään. Kuka on tehnyt ulkoisten muutosten sijaan suurimmat muutokset oman päänsä sisällä niin, että opituista uusista asioista ja terveellisemmistä sekä omaa hyvinvointia palvelevista asioista oikeasti tulee pysyvä osa omaa arkea. Mun mielestä Bettina Gräsbeck kirjoitti hyvin uusimman tekstinsä loppusitaatissa: “Tässä on tarkoitus samalla elää hyvää elämää eikä vain kitua, perkele.”
Ei siis kannata tai tosiaan edes tarvitse heittää kaikkia voimavarojaan kerralla siihen, että yrittäisi saada elämänsä kaikki erilaiset palaset loksahtamaan kohdilleen. Siksi pikaratkaisut harvemmin tuovat pysyviä muutoksia. Pienetkin muutokset pidemmällä aikavalillä tehtynä vahvistavat toisiaan ja kokonaisuudessa merkitsevät lopulta enemmän. Kun saa ruokarytmin kohdalleen, katsoo suuremmassa mittakaavassa mitä suuhunsa laittaa, eikä tuskaile jos joskus herkuttelee tai syö ravintolassa, liikkuu säännöllisesti itselle sopivalla, mutta samalla riittävästi kroppaa kuormittavalla tavalla, nukkuu ja muistaa rentoutua, on elämästä, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huomattavasti helpompi ja tuskattomampi pitää kiinni. Silloin huomaa, ettei itseään tarvitse säännöllisesti ja sykleittäin kurittaa ja laittaa kuureille, tai pistää koko arkeaan kerralla muutoksen kohteeksi. Vai miltä tämä kaikki sun korviin kuulostaa?
