Syksy on aikaa, jolloin monesti puhaltavat uudet tuulet ja jokin kummallinen tunne nostattaa uudistumisen haluja pintaan. Toinen vastaavanlainen aika iskee usein päälle vuoden alussa, jolloin hommat voi aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä, kun edellinen vuosi jätetään taakse uutta vuotta juhlistaen. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole sen aika, vaan ensin vietetään tätä omaa lemppari vuodenaikaani.
Syksy on ihanaa aikaa. Jollain tavalla vapauttavaa ja luvallistakin vain olla ja hengittää rauhassa käpertyneenä viltin sisään villasukat jalassa, seuraten lemppari sarjoja telkkarista kynttilöiden valossa, samalla siemaillen jotain lämmintä juotavaa. Toisaalta, syksyssä on jotain fressiä ja energiaa antavaa, mikä saa ottamaan itseään niskasta kiinni ja toteuttamaan ja tekemään asioita, mitä on ehkä kesän aikana lykännyt. Syksy ei tosiaankaan tarkoita automaattisesti sitä, että pitäisi tehdä jotain elämää mullistavaa tai haalia projekteja, jos niille ei ole tarvetta. Omalla kohdallani huomaan usein, että kesän jälkeen riittää tarmoa ja haluja laittaa aluille jotain uutta ja kun energiaa riittää, niin miksei sitä takoisi silloin kun rauta on kuumaa?
Motivaatio ja tarmokkuus ovat kummia juttuja. Joskus ne syntyvät ja ilmestyvät kuin tyhjästä ja pistävät asiat rullaamaan tavalla, mitä huomaa jo hetken odottaneensa. Huomaan taas, että motivaation ollessa sisäsyntyistä, eli kun haluan oikeasti tehdä jotain itselleni ja itseni takia, saan myös asioita helpommin aikaiseksi. Silloin, kun motivaatiota riittää ja itse tietää ja tunnistaa mihin omat rahkeet riittävät, ei tule myöskään stressattua, koska uskoo ja uskaltaa olla tilanteen herra ja asioiden yläpuolella. Vaikka tuntuu, että joskus on monta rautaa tulessa yhtäaikaa itseäni ainakin rauhoittaa se, että olen itse vaikuttanut asiaan ja tiedän kyllä handlaavani hommat kun niin päätän. Samalla tiedostan myös, että tämä on nyt vaihe, joka kyllä helpottaa kun asiat rutinoituvat. Tähän auttaa myös usko itseen ja realiteettien tiedostaminen ennen, kuin oikeasti pistää hommat pyörimään.
Uusien asioiden edessä kannattaa siis myös muistaa pysähtyä hetkeksi ja kysyä itseltään, “olenko tähän valmis ja jos olen, mitä se vaatii minulta?”. Asioita ja prokkiksia ei kannata laittaa aluilleen vain siksi, kun näet jonkun toisenkin tekevän niin, vaan sen sijaan, keskittyä siihen mikä itsestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Ei syksyn tarvitse kaikille olla uudistumisen aikaa, elämästä on myös lupa nauttia ihan vain sellaisenaan!
Oma elämäni ja arkeni muuttuu hieman…
Opiskelu. Tämän viikon maanantaina starttasin vihdoin Ravitsemustieteiden perusteiden (25op) opiskelun Helsingin avoimen yliopiston puolella, mikä siis tietää töiden ohessa omalla ajalla syventymistä ravitsemukseen lukemisen ja tehtävien tekemisen sekä verkkoluentojen muodossa. Olen niin pitkään miettinyt, että haluan syventää tietojani ravitsemuksen osalta ja nyt vihdoin tuntui oikealta hetkeltä laitttaa tämän toteutus aluilleen. Lisäksi suoritan paraikaa fysioterapian MDT-tutkintoa erinäisten kurssien muodossa, joka huipentuu ensi vuoden helmikuussa tenttiin ja toivottavasti tutkintotodistukseen ja -nimikkeeseen. Parastahan opiskelussa on se, että sillä kartoitetaan omia taitoja, jonka avulla taas pystyn tarjoamaan parasta tietotaitoa ja palveluita asiakkailleni.
Treenaaminen. Tällä hetkellä treenaan Athlete Training Protocolin mukaan ja hyväksi todetun ohjelmoinnin parissa on hyvä jatkaa. Vaihdoin nyt syksyn tullen Power&Speed ohjelmointiin, jolla uskon ja toivon saavani lisää voimaa kroppaani ja lisäksi kehittyväni painonnostoliikkeissä, kun harjoitteluintensiteetti nousee kyseisten liikkeiden kohdalla. Enemmän siellä omien heikkouksien parissa työskentelyä ja tästä johtuen toivottavasti myös kasvua ja kehitystä niin henkisesti kuin fyysisesti. Treenaamiseeni saattaa tulla muutoksia myös salin osalta, mutta tämä asia ei ole juuri nyt ajankohtainen ja pitää tarkastella, mikä lopulta olisi parasta. En millään haluaisi luopua hyväksi todetusta salista ja mahtavista treenikavereista.
Muutto. Asuinpaikkamme vaihtuu lokakuun aikana Vantaalta Helsinkiin ja tarkemmin Käpylään! Olen tästä innoissani, koska työmatkat lyhenevät (ainakin osittain), joka suuntaan pääsee kätevästi, vuokrakämppä on kiva ja siis kohta voin sanoa itseäni stadilaiseksi (haha :D). Katsoin jo miten lyhyt matka onkaan viikinrantaan ja arabianrantaan, jossa on aika meheviä ulkoilumaastoja! Samalla pääsee vähän uudistamaan sisustusta ja rakentamaan tunnelmallista kotipesää meidän pienelle perheelle (minä, mies ja koira).
Joskus tuntuu, että uudistukset ja uudet tuulet puhaltavat kaikki kerralla. Näitä edellä mainitsemiani juttujakaan ei ole sen kummemmin suunniteltu, mutta kun tilaisuuksia tuli ja hetki tuntuu sopivalta niin silloin on mentävä sen fiiliksen mukana. Mä saan ainakin uusista jutuista voimaa ja tietynlaista innostusta, vaikka pääosin nautinkin tutuista jutuista ja arjestakin ihan sellaisenaan. Nyt näiden tulevien ja käynnissä olevien juttujen osalta mulla on tosi hyvä ja odottavainen fiilis.
