Kotisohvalla kädet hamuavat puhelinta ja lopulta sen löytäessään katse porautuu pienen näytön sisään, joka varastaa huomion kaikelta ympäröivältä. Lyhyt kurkkaus someen ja lopulta siellä vierähtääkin useampi minuutti, joskus kymmeniä minuutteja ja jopa tunteja. Joskus vain ollessaan sitä heittää telkkarin päälle saadakseen jotain hälyä taustalle tai vaihtoehtoisesti tarkastellakseen päivän ohjelmatarjontaa. Autolla ajaessa radio pauhaa tai julkisilla liikkuessa sitä peittää ympäröivät äänet hautaamalla korvat kuulokkeiden alle, kuunnellen samalla viimeisimpiä spotify hittejä tai uusinta mukaansa tempaavaa äänikirjaa. Tästä tulikin mieleen…
Milloin viimeksi olit kaksin, vain ajatustesi kanssa?
Tänä päivänä olemme joka puolella alttiina erilaisille ympäröiville ärsykkeille, jos annamme niille mahdollisuuden emmekä sen kummemmin kiinnitä huomiota omaan toimintaamme tai omiin tottumuksiimme. Milloinkaan ei tarvitse olla yksin ja aivot työskentelevät jatkuvasti jollain tasolla reagoidessaan ympäröivään ärsyketarjontaan. Nykyteknologia on mahdollistanut laitteiden langattoman käytön missä ja milloin vain, mikä on ihan huippua ja osaltaan myös helpottanut elämää rutkasti. Samalla kuitenkin huomaan kaipaavani entistä enemmän sitä, että osaisi joskus ihan vain olla. Liian usein olen yrittänyt olla kaksin ajatusteni kanssa, mutta kuin varkain ja huomaamatta puhelin löytää tiensä käteeni ja huomaankin ajatusteni ja huomioni olevan tuon pienen kapulan tarjoamien viihdykkeiden pauloissa.
Kyse on pitkälti tottumuksista ja siitä, ettei tosiaan aina keskity ja huomioi omia tekemisiään ja toimintojaan. On myös haastavaa olla tekemättä mitään, kun ärsykkeitä ja viihdykkeitä on tarjolla nykypäivänä teknologian mahdollistamassa muodossa niin paljon. On vaikeaa vain olla. Joskus mietin, miten paljon jää huomaamatta, kun en ehkä annakaan riittävästi tilaa ajatuksilleni ja itseni kuuntelemiselle sekä ihan vain olemiselle ilman ylimääräisiä virkikkeitä.
Ajatellaan, että luovuus kukkii vasta sitten kuin sitä ensin etsimällä etsii. Motivaatiota ammennetaan somesta, lehdistä, televisiosta ja mistä lie, mutta koska voit oikeasti rehellisesti sanoa antaneesi tilaa omille ajatuksillesi, joista saattaisi kenties löytyä jokin sisäsyntyinen syy sille, miksi jotain asiaa kannattaisi lähteä tekemään ja toteuttamaan. Koska viimeksi pysähdyit ja sen sijaan että jatkuvasti etsisit onnellisuutta ja jahtaisit unelmiasi pikkuinen osatavoite kerrallaan, kuuntelisitkin mitä sun mieli ja keho kertoo ja sanoo just sillä hetkellä. Lähinnä siksi kysyn näin, jotta olisit varma, että kyseiset unelmat ja tavoitteet ovat oikeasti nimenomaan ja just sitä mitä SINÄ haluat. Minuutti ei ehkä riitä, mutta pystyisitkö pysähtymään ja antaa kaiken muun olla niin, että antaisit mielesi vaellella vapaana ensin 5, sitten 10 tai 15 ja lopulta jopa 30 minuuttia. Aluksi aika voi tuntua pitkältä, mutta kun maltat keskittää huomion itseesi ympäröivien ärsykkeiden käytön sijasta voit löytää jopa jotain kadonnutta: rehellisen oman äänesi.
En sano, että esimerkiksi unelmien jahtaaminen tai onnellisuuden etsiminen olisi väärin. Monesti vain olen omallakin kohdallani huomannut ja monelta kuullut, että kun esimerkiksi ne itselle merkitykselliseltä ja suurelta tuntuneet asiat on lopulta saavutettu, olo on ollutkin hieman tyhjä. Miksi niin käy? Kenties siksi, että olitkin asettanut tulevaisuudelle ja niiden asioiden saavuttamiselle suuremmat odotukset kuin mitä lopulta huomasit niistä saavasi. Monella on suuret odotukset tulevaa ajatellen ja ainakin itse ajattelen, että liian pitkä altistuminen ympäröiville ärsykkeille sen sijaan, että muistaisi kuunnella rehellisesti itseään, saattaakin sekoittaa pakkaa ja vääristää myös ne omat unelmat ja sen, mitä esimerkiksi onnellisuus on ja mistä se tulee.
Haastan sut olemaan ja ottamaan hetkiä ajatustesi kanssa
Mä haluaisinkin kannustaa ja haastaa sua olemaan enemmän itsesi ja omien ajatustesi kanssa, ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Istumaan sohvalla ilman, että katsot telkkaria, surffailet koneella netissä tai luurilla somessa. Ilman musiikkia tai ilman kirjoja. Vain sinä ja ajatuksesi. Miltä se tuntuu? Puuduttavalta, tylsältä? No ihan varmasti, kun olemme tottuneet käyttämään ja täyttämään jokaisen pienen ja rauhallisen hetken jollakin muulla asialla, kuin vain olemalla. Anna kuitenkin itsellesi aikaa ja uskalla antaa ajatustesi laukata ilman, että liian tiukasti yrittäisit keskittyä johonkin tiettyyn asiaan. Alkuun 5 minuuttia ja pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Kokeile ottaa samanlainen hetki itsellesi päivittäin. Uskon, että tämä antaa sulle jotain. Ainakin itseäni omat hetket ajatusteni kanssa rauhoittavat, auttavat keskittymään ja huomioimaan omia tarpeitani sekä laittavat sen kuuluisan luovuuden kukkimaan silloin, kun pää tuntuu olevan lukossa.
Tähän liittyen päätin, että pidän mahdollisimman pian kokonaan luurittoman päivän! Päivän, jolloin en kajoa someen, musiikkiin, äänikirjoihin tai muihin sen tarjoamiin viihdykkeisiin. Mielenkiintoista kokeilla, mitä fiiliksiä tämä synnyttää, koska olen todellakin tottunut kantamaan puhelinta mukana joka puolella ja pienenkin hiljaisen ja tylsän hetken iskiessä, suuntaamaan huomioni siihen. Olkoon tämä oma pieni ihmiskokeeni, tuutko sä messiin luurittomaan päivään?
