Pyöräilen asiakaskäynniltä toiselle. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmin. Ihastelen matkan varrella näkyviä maisemia ja fiilistelen kokonaisuutta. Hymy on huulilla koko matkan ajan ja huomaan siinä ihan vain pyöräillessäni, just sillä hetkellä olevani tosi onnellinen. Eikä kyse ole pelkästään siitä hetkestä, lämmöstä, auringosta tai edes kesäisestä säästä, vaan kokonaisuudesta.
Kirjoitin viime kuun lopussa siitä, kuinka olen tuntenut itseni riittämättömäksi, koska aikani ei ole riittänyt kaikkien haluamieni asioiden toteuttamiseen. Olen stressannut ja välillä itkenyt itseni uneen miettiessäni asioita. Tuon postauksen kirjoittaminen pakotti pohtimaan mun omia arvojani syvällisemmin ja mietin sekä puntaroin omaa arvomaailmaani myös reissussa ollessani. Se miksi huomaan hymyileväni ja nauttivani olostani pelkästään jo pyörän kyydissä istuessa, asiakaskäynniltä toiselle polkiessa, vaikka vastatuulessa on siinä, että mun sisällä on vihdoin löytynyt jonkinlainen rauha näiden asioiden pohdiskelun jälkeen. Olen antanut itselleni luvan hellittää tiettyjen asioiden suhteen ja antanut aikaani niille asioille, jotka koen tällä hetkellä itselleni ja elämälleni merkitykselliseksi. Olen myös tehnyt asioita joista nautin, mutta samalla yrittänyt löytää hyvää ja merkityksellistä myös niistä ei niin mukavista asioista. Olen sallinut itseni vain olla ja jos ei ole huvittanut treenata olen jättänyt treenin tekemättä tai siirtänyt sen toteuttamisen parempaan hetkeen.
Tunnen vihdoin saaneeni selkeytettyä itselleni näiden elämäni eri osa-alueiden merkityksen ja syvennettyä ajatuksiani siitä mikä mulle merkitsee eniten ja näin myös jäsenneltyä asiat tärkeysjärjestykseen. Tämän myötä huomaan, että mun on hyvä olla itseni kanssa ja mun on hyvä olla myös valintojeni kanssa. Huomaan, etten mieti jatkuvasti tavoitteitani tai unelmiani tai yritä väkisin kulkea niitä kohti. Olen antanut siimaa itselleni ja antanut itseni elää tässä hetkessä. Uskon myös, että tällä tavoin saan loppujen lopuksi itsestäni enemmän irti ja lopulta myös isommat haaveeni etenevät, kun en väkisin niitä ole jatkuvasti miettimässä ja yritä haalia itselleni tehtäviä viedäkseni itseäni ja haaveitani eteenpäin.
Oma onneni tuntuu ja näyttää rakentuvan siitä, että olen sinut itseni ja valintojeni kanssa eikä siitä, että jatkuvasti saavuttaisin jotain tai olisin jotain enemmän. Oikeastaan oma onnellisuuteni nousi taas pintaan ja huomaan hymyileväni enemmän, koska olo on levollinen sisältä. Moni luulee, että onni tulee menestyksen mukana tai sitä tavoittelemalla ja etsimällä. Onnellisuus on kuitenkin mahdollista ansaita jo tässä hetkessä, eikä sen todellakaan tarvitse olla sidottuna omiin saavutuksiin, tavoitteisiin tai muihin ulkoisiin seikkoihin. Onni ja onnellisuus ovat loppujen lopuksi tunnetiloja, joita voi oppia synnyttämään jo pienempienkin asioiden pohjalta. Salli itsesi olla onnellinen pienempienkin hetkien keskellä ja lopeta onnen jatkuva etsiminen. Ja jos jostain syystä olet onneton, käytä aikaa niiden tunteiden ja asioiden jäsentelyyn, jotka tekevät sinusta onnettoman. Tarkastele omaa arvomaailmaasi. Kenties sinäkin voit tätä kautta löytää sisällesi rauhan ja tasapainon ja tätä kautta olla onnellinen myös esimerkiksi ihan niiden arkistenkin asioiden keskellä.