Tiiättekö mä mietin tossa vähän aikaa sitten, kun itselläni oli hyvin kuormittava tilanne päällä töiden, opiskelujen, treenien ja ihan perus arjen pyörittämisen kanssa, että onkohan tässä maailmassa yhtään sellaista ihmistä joiden elämä ei koskaan olisi tuntunut liian kuormittavalta tai stressaavalta. Sellaista henkilöä, joka osaa asennoitua tilanteeseen kuin tilanteeseen optimistisesti, eikä pyörittele tilannetta ja sen tuomia haasteita liikaa mielessä. Sellaista, joka osaa painaa ajoissa stop nappulaa, sanoa ei ja ymmärtää jarruttaa, priorisoida asioita ja ottaa lepoa ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Jos sellainen ihminen löytyy niin hienoa, toisaalta elämä opettaa. :D
Omalla kohdallani kuormitus on onneksi alkanut helpottamaan. Tosin tähän syynä ovat lopulta olleet omat valintani ja arjessani tekemäni muutokset. Lopulta oli pakko priorisoida asioita, siirtää tärkeimmät ykköseksi ja jättää mm. omia harrastuksia ja kaveritreffejä vähemmälle, jotta sain hoidettua työt, opiskeltua ja hoidettua asiat deadlineihin mennessä. Itsepä olin asioita taas haalinut kasaan, joten itse niiden hoitamisesta olin myös vastuussa. Ei auttanut kuin takoa itselleen järkeä ja sanoa, että kaikesta ei voi, ei pysty ja ei edes kannata yrittää väkisin selviytyä. Onneksi osasin lopulta pysähtyä ja kuunnella fiiliksiäni, niin ei edes tarvinnut kohdata mitään romahdusta eikä tilanne karannut missään vaiheessa totaalisesti käsistäni. Muistan, että joskus tilanne on ollut toinen.
Jotain on tullut opittua. Onhan tämä ihan inhimillistä olla ihminen ja tämä on taas yksi osoitus siitä, että vaikka miten suunnittelee ja ajattelee hommien hoituvan joustavasti ilman hampaiden kiristelyä, ei ne asiat aina vain mene niin. Ei vaikka miten suunnittelisi ja luottaisi omiin kykyihin ja olisi optimistinen. Ei se vain aina mene niin, koska elämä tapahtuu.
On yksi asia (tai oikeastaan montakin, mutta tämä yhtenä tärkeänä niistä monista), minkä haluaisin jokaisen ymmärtävän ja se on kokonaiskuormitus ja sen vaikutus kehoon ja mieleen. Jos on kiire ja hoidettavia asioita paljon, vaikka ei sinällään stressaisikaan tilannetta ja niitä asioita, niin siitä huolimatta kehosi ja mielesi on koko ajan valppaana ja menossa. Kuormituksen ei siis tarvitse tarkoittaa fyysisesti rankkaa treeniä, vaikka se helposti sellaiseen yhdistetään. Mutta ei keho sitä tunnista, onko kyse juoksulenkistä vai oletko kiirehtimässä tapaamisesta toiseen, noukkimassa lapset tarhasta ja viimein kotona kokkailemassa ruokaa perheelle. Keho käy tilanteessa kuin tilanteessa kierroksilla, kun tahtia lisätään. Kun tunnet itsesi työpäivän ja pakollisten arjen asioiden hoidon jälkeen väsyneeksi, kyse voi olla siitä, että olet jo kuormittanut kehoasi riittävästi kyseiselle päivälle. Myös kovaa keskittymistä ja ajattelua vaativat tehtävät voivat tosin saada saman uupuneen fiiliksen aikaan. Onkin hyvä oppia erottelemaan, milloin mieli on väsynyt ja milloin oikeasti kehosi on ylikuormittuneessa tilanteessa. Tämä siksi, että jos tahti arjessa on kova ja päälle lisätään vielä lähes päivittäiset treenit, milloin kehollasi sitten on aikaa palautua ja ladata akkuja? Kokonaiskuormitus voi kasvaa yllättävän helposti liian suureksi, jos on todella menevää tyyppiä tai jos keho ei ole kaikkeen ihan vielä valmis.
Kun oman arjen kokonaiskuormitus kasvaa on osattava jarrutella ajoissa. Omaa jarrutteluani on ollut se, etten ole edes pyrkinyt ehtimään salille viitenä päivänä viikossa ja joinain päivinä olen tehnyt vain osittain ohjelmoinnissa olevia treenejä. Olen kuunnellut kehoani ja tehnyt kovemman treenin kun on siltä tuntunut, mutta myös kuunnellut kehoani, jos onkin tuntunut siltä, että nyt ei jaksa repiä ja riuhtoa. Silloin on ollut hyvä hetki ottaa aikaa peruskestävyyden kehittämiseen matalammilla sykkeillä ja tehdä vaikka niitä tärkeäksi todettuja liikkuvuusharjoituksia, tai jättää treeni kokonaan tekemättä. Tämä on ollut hyvä juttu niin keholleni kuin mielelleni. Aikaa on riittänyt niihin asioihin mihin on pitänyt ja ei ole tarvinnut stressata. En ole myöskään ottanut tunnontuskia siitä, jos olenkin hakenut kaupasta einestä syötäväksi ruuanlaiton sijaan, koska se on vapauttanut muutamana iltana tärkeää aikaa pois ruuanlaitosta niihin sillä hetkellä tärkeämpiin asioihin.
Kun tajuaa, mikä omassa arjessa kuormittaa ja osaa tarkastella omaan kehoonsa arjessa kohdistuvaa kuormitusta eri suunnista tajuaa paremmin, milloin liika on liikaa ja näin on helpompi höllätä ajoissa ennen kuin kroppa alkaa oikutella. Tässä menevässä maailmassa on osattava olla itselleen ja keholleen armollinen. Ihminen ei ole kone, jota voi vain huoltaa tiettyjen kilsojen tai oikuttelujen jälkeen, johon voi vain vaihtaa nopeasti öljyt ja jatkaa porskuttamista samalla tahdilla kuin ennen. Ihminen on elävä olento, jonka keho ja mieli kyllä pistää kampoihin silloin, kun kokonaiskuormitus kasvaa liian suureksi oman kehon sietorajat ylittäen.
Ei siis verrata itseämme koneisiin, vaan pysähdytään ennen kuin haittoja muodostuu ja muistetaan, että me ollaan ihmisiä, ei koneita. Kuormituksen kasvaessa liian korkeaksi uskalla, opettele ja höllää.
