Mulla on ajoittain ihan helvetin riittämätön tunne ja sekava fiilis siitä, mitä mä haluan ja mikä on oikein. Olen huomannut, että tällaiset tunteet nousevat pintaan silloin, kun yritän saada liikaa aikaan ja kun yritän olla mahdollisimman tehokas ja tuottava elämän eri osa-alueilla. Mä olen jo aiemmin huomannut, että kun yritän tasapainoilla oman elämäni kanssa ja pitää kaikki langat käsissäni niin silloin hommat pettää pahiten. Kun yritän olla hyvä avopuoliso ja tyttöystävä, rakastaa, ottaa toisen huomioon ja viettää aikaa yhdessä. Kun yritän pitää treenirutiineistani kiinni ja edetä treeniohjelman mukaisesti ja treenata ohjelmassa määrätyt treenit viikoittain läpi, jotta kehittyisin. Kun yritän tehdä töissä parhaani, olla läsnä asiakkailla ja kuntouttaa sekä hoitaa heitä niin, että he saisivat siitä parhaimman mahdollisen hyödyn.
Kun yritän nähdä ja olla yhteydessä ystäviin, jotka on tärkeitä mutta joille on joskus haastavaa löytää aikaa. Kun yritän myös nähdä perhettäni ja olla heihin yhteydessä, vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä. Kun yritän nukkua riittävästi, jotta jaksaisin hoitaa työni ja jotta en äksyilisi väsyneenä turhaan toiselle ja jotta kroppani ja mieleni olisi virkeämpi. Kun yritän pitää huolta siitä, että kaapissa olisi ruokaa valmiina niin etten joutuisi sortumaan eineksiin ja tekisi huonompia valintoja syömisteni suhteen. Kun yritän lisäksi kirjoittaa blogia ja saada omia unelmiani eteenpäin. Kun haluan myös viettää omaa aikaa ja joskus myös rauhoittua television eteen ilman, että olisi mitään tähdellisempää tehtävää. Melkoista tasapainoilua, jos ymmärrätte, koska vuorokaudessa on ja tulee aina olemaan ne samat 24 tuntia ja viikossa samat 7 päivää.
Kyllähän sitä tyhmempikin tajuaa, ettei kaikkea voi saada ja moni asia jää siksi ihan vain yrittämisen tasolle. Kun mihinkään ei ehdi tai jaksa lopulta panostaa siinä määrin kuin haluaisin, tunnen lopulta itseni riittämättömäksi ja surulliseksi. Omassa arjessani, jos haluan treenata säännöllisesti, on se automaattisesti pois joltain muulta osa-alueelta. Joskus on vaikea vain olla, vaikka sellaistakin aikaa tarvitsee, koska tuntuu että se voisi olla juuri sitä aikaa, jonka käyttäisin mieluummin kavereiden kanssa, mutta en jostain kumman syystä jaksa.
Joskus sitä on vain myönnettävä, että tasapainoisen elämän ja kaiken kasaan haalimisen ja yhteen sovittamisen sijaan vaakakuppi ei olekaan enää tasoissa vaan se on keinahtanut enemmän toiselle puolelle. Jotain on pakosti ja omien valintojenikin seurauksena tippunut pois, koska aika ei riitä kaikkeen! Silloin tunnen itseni riittämättömäksi, kun olen yrittänyt väkisin tasapainottaa kaikki elämääni kuuluvat asiat ja sen eri osa-alueet, kun yritän tehdä kaikkea ja lopulta en olekaan mitään. Kun haluaisin pitää kaiken mukanani, mutta lopulta ymmärrän etten kykene siihen. Näin käy silloin, kun olen unohtanut omat arvoni. Arvot, jotka näyttävät oman elämäni suunnan ja joiden pohjalta pystyn priorisoimaan elämäni eri osa-alueet. On turha yrittää väkisin tasapainoilla kaiken kanssa, koska se johtaa vain väsymiseen ja jatkuvaan stressaamiseen. Arvovalinnat ovat niitä, joiden tulisi ohjata elämää. Miksi sitä on ollut niin vaikea tajuta, vaikka olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni ennenkin? Yrityksilläkin on arvoja, jotka ohjaavat yrityksen toimintaa. Samoin meillä ihmisillä ja minulla, tulee olla arvoja, jotta osaa tehdä oikeita valintoja ja kiinnittää huomiota siihen, minkä milloinkin kokee itselleen ja elämälleen arvokkaimmaksi ja tärkeimmäksi.
Oman elämän arvot voivat muuttua elämän eri vaiheissa. Tällä hetkellä ja näiden ajatusten pohjalta listasin itselleni 16 tärkeintä arvoa satunnaisessa järjestyksessä: kumppani/rakkaus, perhe, ystävät, työ, crossfit, oma-aika, matkustelu, menestyminen, itsensä kehittäminen ja kouluttaminen, hauskanpito, turvallisuus/vakaus, itseluottamus, positiivisuus, tunne että on merkityksellinen, hyvinvointi ja terveys, luoda/rakentaa jotain omaa.
Kuten varmasti kaikki ymmärtävät 16 arvosta kiinni pitäminen ei välttämättä täysin onnistu, tai ainakaan niitä ei voi täysin painottaa tai ollaan pian samassa sekaisessa tilanteessa kuin alkupuolella puhuessani tasapainosta. Toki nuo 16 elämäni arvoa ovat taustalla koko ajan elämässäni mukana, mutta lopulta ympyröin luomastani listasta 3 tärkeintä ja merkityksellisintä TÄSSÄ hetkessä ja TÄSSÄ elämänvaiheessa. Arvot korostuivat ja nousivat esiin sen pohjalta, mitä tällä hetkellä haluan eniten ja joiden uskon vievän mua eteenpäin elämässä TÄLLÄ hetkellä siihen suuntaan kuin haluan. Se ei ollut helppoa ja tavallaan ihan hirveä fiilis ajatella “luopuvansa” jostakin arvosta, jotta pystyy pitämään kiinni toisesta. Korostaa jotakin ylitse jonkin toisen. Oman elämänsä asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ei ole helppoa, mutta se on tavallaan välttämätöntä ja antaa suuntaviivat elämälle sekä olemiselle, jos ja kun haluaa kokea elämänsä mielekkäänä tai päästä kenties elämässä eteenpäin. Koska, vaikka kuinka yrittäisi niin kuten alussa jo totesin niin kaikkien narujen käsissä pitäminen yhtäaikaa on todella stressaavaa ja kuormittavaa. Eikä kukaan halua tuntea itseään riittämättömäksi. Ja jos ja kun joskus tulee taas ahdistunut fiilis kaikesta siitä mitä on ja ei ole, on aika tarkastella arvomaailmaa uudestaan, koska se elää ja muuttuu eri elämän vaiheissa.
Lopuksi siis..
Liiallisen tasapainon tavoittelu elämän eri osa-alueilla voi johtaa riittämättömyyden tunteisiin. Kun kaiken saa tehtyä puolittain ja sekään ei tunnu riittävän. Satsaa asioihin, jotka merkitsevät SINULLE eniten. Tutkiskele arvomaailmaasi ja omia arvojasi. Tasapainoisen elämän tavoittelu voi herkästi johtaa epätasapainoon ja aiheuttaa stressiä sekä riittämättömyyden tunnetta. Elämän tasapainottamisen sijaan arvota elämäsi eri osa-alueet, panosta niihin, jotka merkitsevät eniten ja huomaat kenties, miten tulee kevyempi olo, kun ei sun tarvitse kyetä kaikkeen kerralla, vaan sen mukaan mikä sulle merkkaa eniten. Tutustu itseesi ja omiin ajatuksiisi, tutustu oman elämäsi arvoihin ja anna niiden ohjata elämääsi ja valintojasi. Niin mä ainakin aijon tehdä.
