Mikä saa ihmisen pysymään omalla mukavuusalueellaan ja tyytymään siihen mitä on? Mukavuusalue on paikka, jossa on hyvä olla. Ei tarvitse haastaa itseä ja yleensä mukavuusalueella kaikki on kuten ennen. Oletko joskus poistunut omalta mukavuusalueeltasi, kurkannut toiselle puolelle? Mitä tapahtui?
Ihminen tyytyy ja elää omalla mukavuusalueellaan monessakin asiassa, koska siellä on turvallista ja silloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi uusien haasteiden tuomaa epävarmuutta tai pelätä epäonnistumista. Epämukavuusalueella tiedät olevasi silloin, kun et haluaisi olla siellä missä olet tai tehdä sitä asiaa mikä sinun täytyisi tehdä. Omalta mukavuusalueeltaan poistuminen epämukavuusalueen puolelle vaatii tietynlaista sisua ja halua, mutta se on usein katse eteenpäin ja käännös kohti kehittymistä. Mukavuusalueella eläminen on ihmisille eräänlainen luontainen ominaisuus, vai miten usein itse myönnät haastavasi itseäsi elämällä ja kokemalla oman epämukavuusalueesi asiassa jos toisessa?
Torstai aamuna heräsin klo 5:30 kuten joka aamu tällä viikolla. Se on ensimmäinen askel pois omalta mukavuusalueeltani. Haastan itseäni ja hyppään epämukavuusalueelleni heti kellon soidessa. Mitähän tästä taas tulee… Oikeastaan en edes mieti asiaa, koska ajattelen sen sijaan mahdollisuutta, mitä tämä tavallista huomattavasti aiempi herätys tuo tullessaan. Herätyskellon soidessa pomppaan ylös sängystä (kirjaimellisesti), puen päälle, pesen hampaat, juon ison lasin vettä, ulkoilutan koiran ja lähden salille. Kello 6 astun salin ovista sisään, heitän ylimääräiset tavarat pukkariin, laitan kuulokkeet korville ja musiikin pauhaamaan samalla kun hyppään fillarin selkään tekemään tämän aamun HIIT treenin. 5min alkulämppä, jonka jälkeen 10x1min kovatehoiset polkemiset korkealla vastuksella aina minuutin palautus sarjojen välissä. Pakarat ovat tulessa, hiki virtaa kasvoillani ja tuskailen tuntemusta jaloissani, mutta en lopeta vaan jatkan loppuun asti kuten itselleni olin luvannut. Lopussa vielä 10min tasaisella tahdilla ja vielä viimeistelynä keskivartalorääkki. Treenin jälkeen kiitän itseäni lämpimällä suihkulla, 10minuutin saunalla ja kylmällä saunan jälkeisellä suihkulla. AH mikä energia.
Suuntaan kotiin, jossa lenkitän koiran, syön aamupalan ja valmistaudun töihin lähtöön. Töissä hoidan neljä yksilöasiakasta ja ohjaan kaksi tunnin mittaista ryhmää. Päivän aikana vaihtelen moodiani rauhallisesta ja keskittyneestä energiseen ja innostavaan jumppariin. Töiden jälkeen suuntaan kotiin, syön, vaihdetaan kuulumiset miehen kanssa ja rauhoitun hetken. klo 18:30 suuntaan salille ohjaamaan fysiikkatreenejä nuorille tytöille. 13 innokasta tyttöä, ääni meinaa hieman kadota kovemmasta äänenkäytöstä ja ohjeiden antamisesta. Kaikki menee hyvin, ryhmä pysyi hallussa ja kaikilla oli kivaa. Valmentamisen jälkeen vaihdan vaatteet ja valmistaudun omaan treeniin: musat kovemmalle ja lämpöä päälle, vaikka kyllähän valmentaessakin tuli jo hypittyä ja vaikka mitä. Treeninä tänään 5 kierrosta 25sek työ/35sek lepo rinnalleveto-työntö yhdistelmää 42,5kilolla. Pieni tauko päälle ja sitten etsimään 3 toiston päivän maksimia maastavedossa. 110kg nousi, en ole tyytyväinen, mutta menköön. Perhana. Lopuksi vielä 20min Amrap 100kg maastaveto x1, 10x toes to bar ja 15x bar facing burpee. Huuuuhh mikä soija ja voi hitto mikä treeni. Myönnän, keskeytin viimeisen treeniosion, en saanut itsestäni irti tarpeeksi ja haikailin takaisin omalle mukavuusalueelleni. No tänään näin, ensi kerralla en luovuta, lupailen itselleni.
Ajan tankin kautta kotiin, syön iltapalaa, käyn suihkussa ja vaihdan yökkärin päälle. Olisin ihan valmis nukkumaan, mutta tänä yönä ei muuten nukuta. Vuorossa on yö ilman unta ja seuraavan kerran nukkumaan pääsen perjantaina klo 22:30. 1,5 vuorokautta ilman unta, koska Bertrandin Helvetinviikko on käynnissä. Viikon pahin päivä, mutta olen päättänyt selvitä tästä. Yritin tehdä päivästä haastavan, mutta uskon tästä yöstä tulevan se haastavin osuus. Kuinka saan pidettyä itseni hereillä aamuun astin ja mitähän huominen tuo tullessaan. Vielä en sitä tiedä, mutta olen visualisoinut että onnistun tässä. Valvon yön, hoidan työni huomenna tuttuun tapaan hyvin ja kiitän itseäni illalla nukkumaan käydessäni.
Todellakin poissa sieltä kuuluisalta mukavuusalueelta, ei epäilystäkään!