Kun kävelet jonkin kauniin kaupungin kaduilla, mietitkö koskaan kuinka paljon suunnittelua on tarvittu, jotta kaupungissa on helppo ja mukava elää? Se ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, mutta kaupunkisuunnittelu on elinolojen kannalta hyvinkin tärkeä asia. Varhaisimmat kaupungit toki syntyivät luontevasti liikenteen solmukohtiin, jokien varsille ja vaikkapa kukkuloille, joita oli helppo puolustaa. Mutta kaupunkien kasvaessa myös suunnitelmallisuuden tarve alkoi kasvaa.
1700- ja 1800-luvulla alkoi teollistumisen aikakausi, joka sai aikaan nopean kaupungistumisen. Painopiste kaupunkisuunnittelussa alkoi kallistua siihen kuinka erilaisia käytännön ongelmia saataisiin ratkaistua. Ongelmina saattoivat olla ylikansoitus, slummiutuminen tai vaikka viemäriverkon tai liikennejärjestelyjen puutteet. Tällaisiin epäkohtiin oli tietenkin puututtava kaupunkisuunnittelussa ensimmäisenä. Tavoitteena piti olla toimiva kaupunki, joka olisi joka osiltaan ihmisarvoinen elää. Eri arkkitehdeilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka näihin tavoitteisiin päästäisiin. Syntyi muun muassa urbanismi, jossa pääpaino oli tehokkaassa toiminnassa ja liikennejärjestelyissä, ja toisaalta puutarhakaupunki-ideologia, joka taas korosti luonnonmukaisuutta ja puistomaisuutta. Funktionalismi nousi isoksi suuntaukseksi 1920-1930 -luvuilla, sen jälkeen taas lähiöteoria toisen maailmansodan jälkeen. Sen ongelmia ovat kuitenkin kaupunkirakenteen hajoaminen sekä heiluriliikenne, eikä valtava betonilähiö ole esteettisesti niitä kauneimpia.
Nykyaikainen kaupunkisuunnittelu
Tultaessa 2000-luvulle ovat ekologiset kysymykset nousseet tärkeämmiksi kuin koskaan aiemmin. Huoli maapallosta, ilmastonmuutoksesta, väestönkasvusta ja tulevaisuudesta yleensä vaikuttavat myös kaupunkisuunnitteluun. Väestön liikkuminen aiempaa enemmän, monimuotoisuus ja paikallisten eroavaisuuksien ymmärtäminen tuovat uusia haasteita suunnittelulle. Myös se että halutaan kuunnella enemmän ihmisiä, kaupungin asukkaita, vaikuttaa väistämättä kaupungin kehittymiseen. Merkittäviä trendejä ekologisuuden rinnalla ovat panostus joukkoliikenteen kehittämiseen ja jalankulkuystävällisyys.
Millainen sitten on todella ekologinen, kestävä kaupunki? Yksi piirre on kompaktius. Asuminen, kaupankäynti ja työ pitäisi kaikki olla lähellä toisiaan, ja mikäli mahdollista, kävelyetäisyydellä toisistaan. Autojen käytön pitäisi vähentyä, tai tehdä autoilu jopa tarpeettomaksi. Etusija annettaisiin pyöräilylle ja kävelylle. Arkkitehtuurissa ja suunnittelussa pitäisi jopa ottaa huomioon rakennusmateriaalit, jotka saattavat tulla vaikka toiselta puolelta maapalloa, mikä kasvattaa huomattavasti rakentamisen hiilijalanjälkeä. Erään professorin mukaan me emme voi myöskään jatkaa kaupunkien koon kasvattamista, vaan nimenomaan hillitä sitä, tiivistää kaupunkeja. Eräs olennainen osa tällaisen kompaktiuden hakemisessa on julkisten tilojen suunnittelu. On hyvin olennaista, että julkiset tilat ovat hyviä käyttää ja niihin on pääsy myös julkisilla liikennevälineillä. Kauniit viheralueet eivät myöskään ole pieni asia viihtyvyyden kannalta. On siis hyvin monta osa-aluetta huomioitava, jotta kaupungista saadaan ekologinen ja toimiva.
Suomessa ollaan jo aika pitkällä ekologisuuden huomioonottamisessa verrattuna moniin muihin maihin. Väistämättä mieleen voi tulla Kiina, jossa esimerkiksi väestönkasvu on valtavaa verrattuna kotimaahamme. Mitä mahdollisuuksia näin suurella maalla on ottaa myös ekologisuus osaksi suunnittelua? On varmasti hyvä lähteä liikkeelle jostakin, ehkä pieninkin askelin. Suunta on kuitenkin oikea, sillä myös suomalaisilla kaupunkisuunnittelijoilla on ollut mahdollisuus antaa apua ekocityn suunnittelemisessa Kiinaan.
Kaikki kaupungit ovat erilaisia, eikä ole olemassa vain yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikkialle. Joskus olisi ollut parasta aloittaa ajoissa kaupungin ekologinen suunnittelu ja kasvun rajoittaminen. Eräs esimerkki tästä on Portlandin kaupunki Oregonissa, Yhdysvalloissa. Se asetti rajat maantieteelliselle kasvulleen jo 1970-luvulla, ja on nyt yksi kaupunkikäveltävyyden pioneereista maailmassa. Mutta myöhäistä ei ole varmastikaan tehdä yhä ekologisempia ratkaisuja jokaisessa kaupungissa, täytyy vain olla tahtoa löytää ne oikeat mallit ja vaihtoehdot. Joka tapauksessa, jotta meillä ihmisillä säilyy tämä kaunis maapallomme, on väistämätöntä se, että jokaisella elämänalueella tulee ottaa yhä enemmän huomioon ekologisuus, luonnonvarojen säilyminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Näin saamme tulevaisuudessakin nauttia edelleenkin mitä erilaisimpien kaupunkien kaduilla kävelemisestä.
